Marraskuun lähipäivistä mieleen jäänyttä

Opiskelijoiden alustus ryhmän merkityksestä erityisopiskelijalle

 

Minulle on jotenkin nykyään entistä enemmän alkanut valjeta se, että pitäisi aina yrittää saada ryhmä toimimaan ja opiskelijan tueksi. Oli mahtavaa kuunnella erityisesti yhden alustuksen vetäjän kokemuksia ryhmän valjastamisesta oppisessa. TOiminallisten menetelmien käyttöä pidetään usein liikaa vain leikkimisenä ja itsekin olen niin ehkä joskus ajatellut. Toiminnallisuus voi olla opettajastakin niin pelottavaa, että on helppo piiloutua sellaisen väitteen taakse, että pitää aina pysyä asiassa eikä voi lähteä leikkimään.

Minun piti heti etsiä huomista opetustani varten Paronittaren synkkä tarina -harjoitus ja onneksi löysinkin sen. Aion kokeilla sitä tällä viikolla. Toista harjoitusta en löytänyt ainakaan vielä, mutta pitää kysyä opiskelijakollegalta, mikä se oli ja mistä sen löytää.

Voimavara- ja ratkaisukeskeinen ajattelu/toimintatapa

 

Aihe kiinnostaa minua ja liippaa läheltä omaa opetusharjoitteluani, joka perustuu positiivisen psykologian ja pedagogiikan käyttämiseen opetuksessa ja ohjauksessa. Opiskelijatoverini pitämässä alustuksessa oli hyvää materiaalia, mutta meitä muutamia kuulijoiden joukossa olevia häiritsi takaa pilkottava negatiivisuus. Minusta tuntui, että alustuksen pitäjä ei itse uskonut sydämestään asiaan vaan oli ottanut sen vähän kuin pakotettuna käyttöön. En tiedä, tulkitsinko väärin hänet, mutta jotenkin meillä teki pahaa muutamien sanavalintojen takaa kuultava asenne.

Liisan pitämä osuus sen sijaan sai minut taas uskomaan asiaan ja odotinkin sitä kiinnostuneena. Harjoitus, jonka teimme oli hyvin valaiseva monella tapaa, oikeastaan vähän jännittäväkin. Ajattelin, että sitä pitäisi kokeilla joskus itsekin jossain sopivassa tilanteessa opiskelijoiden kanssa. Sellainen tilaisuus voisi tulla keväällä, kun opetan työnhakuun liittyviä asioita. Siinä jos missä pitää osata olla itsensä brändi.

Minä kirjoitin omaan vihkooni muistolauseeksi itselleni: "Meidän tehtävä on nähdä opiskelijoissa hyvä ja vahvistaa opiskelijaa muodostamaan positiivinen kuva itsestään." Juuri niin! Minun opetusharjoitteluprojektissani VIA-vahvuuskyselyssä on kyse juuri tästä samasta asiasta.

Omien positiivisten ja negatiivisten puolten kuvauksessa  oli huvittavinta se, että negatiivisiksi mieltäväni asiat itsestäni kääntyivät kaikki luovuudeksi, persoonallisuudeksi, boheemiudeksi ja suurpiirteisyyydeksi, jotka kyllä myös itse jossain määrin tunnistan. Itse kuitenkin vertaan itseäni taideoppilaitoksessa niihin todellisiin luovuuden ammattilaisiin ja taiteilijoihin, jotka ovat kollegoitani enkä uskalla kutsua itseäni luovaksi tai taiteelliseksi tai boheemiksi.

Vierailu Tavastiaan: tapasin idolini ja löysin unelmatyön

 

Minut lumosi täysin Tavastian Oppimistudio. Voi kunpa meilläkin olisi sellainen! Miten sellaisen voi saada ja mitä sellaiseen tarvitaan? Minä haluaisin olla kuin Tavastian erva-koordinaattori ja olenkin ehkä vähän kuin hän: hänkin on alun perin äidinkielen opettaja ja sitten ammatillinen erityisopettaja, mutta hän oli lisäksi vielä laaja-alainen erityisopettaja. Pitäisiköhän minunkin vielä hankkia sekin pätevyys. Pääsisinköhän sitten sellaiseen työhön, mitä hän tekee? Kyllähän se voisi olla minun unelma-ammattini.