Ensimmäinen moduuli pulkassa kohta!! Jeeee!

Nyt alkaa olla ensimmäinen moduuli pulkassa omalta osaltani, kun sain viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen tehtävän hopsattua. Tänään olen tehnyt ryhmäyttämistehtävän ja mietin, tulikohan siitä taas liian pitkä ja seikkaperäinen selostus.

Muistelin tehtävässä, millaisia ryhmäyttämiskeinoja olen käyttänyt ryhmieni kanssa ja omaa roolia myös erityiopettajan roolissa nyt, kun minulla ei olekaan omaa ryhmää. Kaivelin moodlesta oman kurssini alustalta materiaaleja perheistä ja muistin, että ne olivatkin aika hauskat. Tässäpä esimakua tehtävästä siis kuvien muodossa. Tällaiset perheet perustimme ryhmässä. Kerron tehtävässä tarkemmin, mikä näiden perheiden tekemisen tarkoitus oli.


Toinen asia, mitä pohdin tehtävässäni on ryhmänohjaajan rooli ryhmäprosessin eri vaiheissa ja ryhmänohjaustuntien tehokas käyttäminen ryhmäyttämisen tukena. Minä yritin ottaa tunneille aina jonkin teeman, joka vahvistaisi ryhmää ja tukisi ryhmäyttämisprosessia. Olen aivan ihastunut Suomen mielenterveysseuran nettisivuilla olevaan materiaaliin. Sieltä olen löytänyt tosi paljon käyttökelpoista materiaalia myös ryhmän toiminnan parantamiseen. Tässä muutama näyte tehtävään kirjatuista asioista.

Teema

Ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja tunteet mielialoihin. Mielialoihin on

mahdollista vaikuttaa kun tiedostaa ajatusten voiman. On tärkeää opetella

huomaamaan omat ajatukset ja niiden vaikutus omaan olotilaan

Miten mieliala vaikuttaa työskentelyyn? Miten voin vaikuttaa tunteisiini?

Jaoin kaikille mielialapäiväkirjan, jota voi halutessaan kokeilla. Sen löytää linkistä http://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/mielialapaivakirja.pd

Seuraava ryhmänohjaus xx.x klo 13.30-14.15

• Mistä sinä haluaisit silloin puhua?
• tutustumme mm. TOP-projektin tapahtumapaikkoihin

·         Yksi hyvä teema, jota käytin on esimerkiksi Mielenterveyden käsi (http://www.mielenterveysseura.fi/fi/julisteet/mielenterveyden-k%C3%A4si) ja toinen Vahvuuskortit, jotka löytyvät osoitteesta http://www.mielenterveysseura.fi/fi/julisteet-ja-kortit/vahvuuskortit. Oli mukava saada myös itselle opiskelijan valitsema vahvuuskortti, jossa luki mm. oikeudenmukainen, kannustava, ystävällinen.

Lue lisää moodlesta...

Nyt on jäljellä enää Hopsin kommentointi ja itsearviointi sekä ohjaajan kommenttien pyytäminen. Kokonaisuudesta jäi ihan hyvä mieli. Paneuduin tehtäviin ja pyrin löytämään teemoista uutta, vaikka niissä oli jo paljon tuttuakin minulle. 

Työparityöskentelyn ihanuus ja haasteet

Brasilialaiset vieraamme näyttivät tanssin mallia meille kaikille. Kun yhteistyö työparin kanssa toimii, työ on kuin tanssia, mutta jos kommunikaatio parin kanssa ei toimi, astutaan koko ajan toisen varpaille ja sotaan akselinsa.   

Opiskelijatoverin alustus työparityöskentelystä oli lähipäivien kiinnostavinta antia minulle. Oli mielenkiintoista verrata eri oppilaitoksista saatuja omia kokemuksia yhteisopettajuudesta tai  samanaikaisopetuksesta tieteellisen tutkimuksen tuloksiin. Pystyin kyllä allekirjoittamaan ja tunnistamaan sekä työskentelyn hyviä että haastavia puolia.

Tein eräässä aiemmassa työpaikassani pitkään hyvin tiivistä yhteistyötä toisen aineenopettajan kanssa. Suunnittelimme ja toteutimme ilmiöpohjaista opetusta 10-luokalle. Työskentelyn teki onnistuneeksi nimenomaan se, että onnistuimme luomaan luottamuksellisen ja arvostavan ilmapiirin. Pidimme toisiamme oman alansa rautaisena ammattilaisena ja rikkautena sitä, että toinen täydensi omaa osaamista ja toi aihepiireihin oman näkökulmansa. Toisen kunnioittaminen ja arvostus on todellakin työparityöskentelyn onnistumisen ehdoton edellytys.

Onnistunut yhteistyö on voimauttavaa, edistää työssäjaksamista ja voi olla jopa tosi hauskaa ja antoisaa. Siinä vastuu puolittuu, kun voi aina luottaa ja turvautua toiseen tarvittaessa. Opiskelijoiden kohtaaminen on helpompaa, kun on toinen aikuinen tukena ja jos itsellä ei ole sokeriset välit jonkun opiskelijan kanssa, voi pyytää kollegalta apua ja kun itse opettaa, toinen voi ohjeistaa opiskelijoita, kiinnittää heidän huomionsa oikeaan suuntaan, selventää ohjeistusta, auttaa erityistä tukea tarvisevaa opiskelijaa, rauhoittaa tuntitilannetta tai levotonta opiskelijaa ja niin edelleen. Luotettava kollega on korvaamaton apu.

Toisaalta vuorovaikutus on myös juuri se asia, jossa voi tulla hankaluuksia. Jos työparin jäsenet eivät ymmärrä toisiaan, arvosta ja kunnioita toista, työskentely on todella raskasta ja jopa ahdistavaa. Läheisessä yhteistyössä myös tunteet voivat kuohahtaa, ja jos tunteiden näyttäminen tai käsitteleminen on hyvin erilaista työparin jäsenillä, yhteistyön tekemisestä voi tulla vaikeaa. Tällaisen työn tekemisen suurimpia haasteita ovatkin oman kokemukseni ja tutkimukseni mukaan vuorovaikutuksen onnistuminen, roolien ja vastuiden selkeys, tasa-arvon toteutuminen, yhteisten pelisääntöjen luominen. Haasteellista on myös se, että työskentelyn suunnittelu vie aikaa ja yhteisen suunnitteluajan löytäminen  on usein vaikeaa. Suunnitteluun pitäisi varata aikaa jo rakenteissa, jos haluttaisiin lisätä tämänkaltaista työskentelyä.

Mielestäni tällaista yhteistyötä pitäisi lisätä ehdottomasti. Opettajien pitäisi luopua yksin tekemisen ja selviämisen ja suljettujen ovien kulttuurista. Oven avaaminen ja toisen kollegan mukaan ottaminen ei kuitenkaan ole aina niin helppoa kaikille. Se vaatii itseluottamusta ja rohkeutta sekä tervettä ammattiylpeyttä omasta osaamisesta, heittäytymiskykyä, joustavuutta, epävarmuuden sietämistä ja improvisointiakin aina välillä. Onneksi nuoret opettajat ovat usein valmiimpia yhteistyöhön kuin vanhemmat kollegat, joille on iskostunut mieleen yksin tekemisen kulttuuri. Huomasin tämän, kun toimin jonkin aikaa resurssiopettajana yläkoulussa. Nuoret kielten opettajat ottivat mielellään minut omille tunneilleen avuksi. Aina ei kuitenkaan ollut kyse iästä, sillä tein yhteistyötä myös vanhempien kollegoiden kanssa.

Ammatillisessa koulutuksessa pitäisi ehdottomasti lisätä ammattiaineiden ja yhteisten aineiden integrointia ja yhteisopetusta. Joissakin oppilaitoksissa tästä on jo hyviä kokemuksia ja  se on saatu osaksi rakenteita ja käytäntöjä, mutta vielä on paljon myös niitä oppilaitoksia, joissa vielä taistellaan puuttuvien suunnitteluresurssien, lukujärjestyskäytäntöjen ja opetussuunnitelmien liian kirjaimellisen noudattamisen kanssa.

Minusta äidinkielen opettajana äidinkielen sisällöt olisivat helposti integroitavissa lähes minkä tahansa aiheen kanssa, jos vain nähtäisiin hieman vaivaa ja oltaisiin avoimia ja joustavia. Integroimisesta hyötyisivät mielestäni kaikki: opettajat, opiskelijat ja erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat. Uskon, että se myös lisäisi yhteisten aineiden arvostusta ja opiskelijoiden motivaatiota.  Itselläni on sekä onnistuneita että epäonnistuneita kokemuksia aiheesta sekä nykyisestä että aikaisemmista työyhteisöistä.  Välillä väsynyt siihen, että yhteisten aineiden opettajilta odotetaan aloitetta eikä nähdä integraation hyötyä ammattiaineen kannalta. Minusta meilläkin voisi olla annettavaa yhteistyössä.

Positiivinen psykologia ja VIA-vahvuuskysely: ensimmäiset opetusharjoittelutunnit

Valmistin opetusharjoitteluani varten oppitunnit, joissa käyn läpi lyhyesti positiivisen psykologian ja pedagogiikan perusteet, tavoitteen ja idean. Korostan luennossani ja diaesityksessäni sitä, että ideologia on vastaisku tauti- ja vaivakeskeiselle ajattelulle, jossa kiinnitetään huomio siihen, mikä on huonoa tai jotenkin viallista. Negatiiviseen keskittyminen ja negatiivisen tai huonon poistamisella kuitenkin korostetaan juuri negatiivisuutta eikä ole päästy kokonaan eroon kielteisistä vaikutuksista. Positiivinen psykologia lähtee liikkeelle ajatuksestta, että ei yritetäkään poistaa negatiivista vaan vahvistaa positiivista. Positiivisen vahvistaminen voisi kompensoida sen, mikä on heikkoa tai toimimantonta ja vahvistaa ihmistä latistamisen sijaan.

Tein mahdollisimman selkeän ja yksinkertaisen diasarjan PowerPoint-ohjelmalla. Halusin ulkoasun herättävän positiivisia mielikuvia ja yritin tehdä siitä mahdollisimman kauniin visuaalisesti. Olin tyytyväinen, kun graafisen suunnittelun opettajakollegani kehui esitykseni ulkoasua kauniiksi. Diaesityksen viimeiset diat, tai ainakin osa otsikon

Muuta mielenkiintoista jälkeen, on tarkoitettu lähinnä opetushenkilökuntaa ja itseäni varten. Ei ehkä ole järkevää näyttää niitä opiskelijoille. Dioissa kuvataan erityiopiskelijoita ja positiivista psykologiaa heidän näkökulmastaan.

 

Erityiopiskelijat hyötyvät positiivisesta psykologiasta ja pedagogiikasta, koska se lisää onnellisuutta ja elämäntyytyväisyyttä sekä vahvistaa myönteistä minäkuvaa. Kielteiseen, tuen tarpeeseen ja heikkouksiin tuijottaminen ja niiden käsitteleminen ja osoittaminen toistuvasti johtaa negatiiviseen kierteeseen, joka ylläpitää painajaista ja muistuttaa opiskelijaa aina omasta huonoudesta. Positiivisella psykologialla pyritään löytämään jokaisesta hyvä ja selvittämään, miten hyvät luonteenvahvuudet voisi valjastaa oppimisen ja muun kanssakäymisen tueksi. Jokaisessa opiskelijassa on vahvuuksia, mutta monesti erityisopiskelija (eivätkä muutkaan) tunnista niitä, koska on korostettu aina sitä, mikä ei toimi ja missä tarvitaan tukea. 

Ensimmäinen tuntikokonaisuus graafisen suunnittelun opiskelijoille

Päätin kokeilla aihetta ensimmäisenä graafisen suunnnittelun 2. vuosikurssin peruskoulupohjasessa ryhmässä 29.9. Graafisen suunnittelun opettaja Elina Savukoski, joka myös opiskelee tällä hetkellä ammatilliseksi erityisopettajaksi, oli mukana ensimmäisessä toteutuksessani. Ryhmä, jolle pidimme tunnit on hänen vastuuryhmänsä. Ryhmä on ollut monella tapaa haastava ja erityinen. Ryhmä kokee, ettei heitä arvosteta eivätkä he itse arvosta itseään vaan pitävät itseään jotenkin huonompina kuin toisia ryhmiä. Ryhmässä on vain peruskoulupohjaisia opiskelijoita, mikä tekee ryhmästä poikkeuksellisen siinä mielessä, että se oli ensimmäisiä ryhmiä, joissa oli vain pk-pohjaisia opiskelijoita.

Ryhmässä on muutama hojks-opiskelija. Muutama opiskelija on keskeyttänyt opinnot ja muutama on tällä hetkellä keskeyttänyt opinnot terveydellisistä syistä. Ryhmässä on silti lahjakkaita opiskelijoita. Opiskelijat eivät toimi ryhmänä kovin hyvin, monella on vaikeuksia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa ja osa opiskelijoista vetäytyy. Muutamat opiskelijat ovat ystävystyneet keskenään ja toimivat yhdessä hyvin. Ajattelimme Elinan kanssa, että tämä kysely voisi tuoda positiivisuutta ryhmään ja antaa opiskelijoille lisää itsetuntemusta ja -luottamusta.

Teoriaosuuden ja aiemmin esillä olleiden diojen jälkeen annoin toimintaohjeet:

Olimme Elinan kanssa tyytyväisiä opiskelijoiden vastaanottoon. Mitään riemunkiljahduksia emme tosin kuulleet, mutta ryhmän minimalistisen ilmaisun tuntien huomasimme pienistä eleistä, että aihe kiinnosti opiskelijoita. Kaikki lähtivät täyttämään kyselyä oma-aloitteisesti ilman eri kehotusta. Vaikka kysely oli pitkä ja vaati kärsivällisyyttä, kaikki jaksoivat tehdä sen loppuun saakka.

Sen jälkeen pyysimme kaikkia, jotka haluavat, kertomaan 2 ensimmäiseksi tullutta vahvuuttaan. Lisäksi kysyimme, vastasiko testi omaa arvioita ja odotuksia vai tuliko testissä ilmi jotain yllättävää ja erilaista kuin oli odottanut. Useimmat sanoivat, että testi vastasi hyvin omaa arvioita, mikä minusta kertoo siitä, että opiskelijoiden itsetuntemus on melko hyvä. Oppilaitostamme ja linjalle haketuvia opiskelijoita kuvaa mielestäni hienosti se, että monella 5 ydinvahvuuden joukoon nousivat luovuus ja  kauneuden ja erinomaisuuden arvostaminen. Pohdimme yhdessä, miten tärkeää tämä on juuri heidän valitsemallaan alalla. Muita tuloksen kärkipäähän sijoittuneita vahvuuksia olivat muun muassa rakkaus, reiluus, uteliaisuus ja rehellisyys. Olipa yhdellä opiskelijalla johtajuuskin aivan kärkipäässä. Kysely herätti keskustelua ja pohdintaa. Minun ja Elinan mielestä tämä oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu ja päätimme toteuttaa sen myös muilla ryhmillä, niin monella kuin mahdollista. Myös sinä päivänä poissaolleille päätimme tarjota mahdollisuutta tehdä kysely jollain toisella kerralla.

Ehdotin lisäksi, että opiskelijat tekisivät itselleen vahvuuskortin tai taulun, mutta tämä ajatus ei herättänyt heissä tulta ja se jäi tekemättä. Ehkä graafisen suunnittelun opiskelija tekevät niin paljon sen tyyppistä ammattiaineissa, että tämä tehtävä ei oikein innostanut.

Keräsin tunnin lopuksi palautteen kyselyn tekemisestä. Olin jo aiemmin kertonut, että tämä on osa opintojani ja siksi olen kiinnostunut tietämään, mitä ajatuksia kyselyn tekeminen herätti. Palautteet olivat pääasiassa myönteisiä. Niissä tuli esiin seuraavanlaisia seikkoja:  

Sain varmuutta siihen, että olen luova.
Testi lisäsi itsevarmuutta.
Vahvuuteni liittyvät toisiinsa.
Henkiset vahvuudet ovat yhtä tärkeitä kuin psyykkiset. 

Yhdessä palautteessa sanottiin, että kysely ei herättänyt mitään ajatuksia, koska lopputulos vastasi omia odotuksia. Yhdessä palautteessa todettiin, että testin tulos heijastaa elmäntilannetta, joka on nostanut esiin tiettyjä luonteenpiirteitä ja osa vahvuuksista on pudonut pois ydinvahvuuksien joukosta.

Yksi palaute oli hämmentävä:  Se oli pitkä vuodatus, jossa pidettiin testin kysymyksiä ärsyttävinä ja palautteen antajan mielestä painotettiin liikaa "terveellistä elämäntapaa", uskontoa, nöyryyttä ja vaatimattomuutta, joka läheni vastaajan mielestä itsensä uhraamista. Hän oli kokenut kysymykset niin, että ei olisi oikein olla ylpeä omista saavutuksistaan ja että pitäisi nöyristellä ja pyydellä omaa olemassa oloaan anteeksi. Luulen, että osittain kysymysten herättämä vastustus voi johtua siitä, että kysely on käännetty englannin kielestä ja siinä on osittain näkyvissä edelleen amerikkalaisuutta, mikä ei ehkä suoraan sovi suomalaiseen ajattelutapaan ja kulttuuriin. Minä olin todella hämmentynyt palautteesta ja mietin, olinko itse alkupuheenvuorossani korostanut liikaa kohtuullisuuden hyvettä, mutta en muista, että olisin niin tehnyt tai ainakaan tarkoittanut tehdä niin. Ehkä tämä sattui johonkin opiskelijan omaan kipukohtaan ja herätti siksi niin voimakkaan vastareaktion.

2. tunti kosmetologiopiskelijoille Kirkkotien yksikössä 

 

Toisen kokeilun pidin 12.10. kauneudenhoidon ryhmän ensimmäisen vuoden opiskelijoille, joille opetan äidinkieltä. Aihe sopi kurssini sisältöihin hyvin, koska käsittelimme muun muassa oppimista ja opiskelutekniikoita. Tämän voi linkittää hyvin myös opiskeluun niin, että vahvuuksien hyödyntämistä mietitään opiskelun ja työelämän kannalta. Pyysin mukaani tunnille ohjaavan opettajani erityisopettaja Tuula Niskasen. Olin lähettänyt diaesityksen hänelle etukäteen, ja hän on myös tehnyt itse VIA-vahvuuskyselyn aiemmin.

Ryhmässä on 15 tyttöä ja yksi poika. Ryhmä on melko aktiivinen, ja meillä on ollut luokassa positiivinen oppimisilmapiiri. Tietääkseni ryhmässä on ainakin yksi hojks-opiskelija tällä hetkellä, mutta koska opinnot ovat niin alussa, vielä ei ole ehditty kartoittaa kaikkia erityistä tukea tarvitsevia välttämättä.

Esitellessäni tunnin aiheen opiskelijat vaikuttivat kiinnostuneilta ja kuuntelivat alustukseni tarkkaavaisesti. He lähtivät innokkaina täyttämään kyselyä. Muutama tuskastui hieman kysymysten määrään, mutta jaksoi kuitenkin tehdä kyselyn loppuun saakka. Tulokset saivat hymyn monen opiskelijan kasvoille ja kun kävimme Tuulan kanssa vielä ihastelemassa tuloksia opiskelijoiden kanssa yhdessä, opiskelijat kehräsivät ja kihersivät tyytyväisinä kuin kissat uuninpankolla.

Nämä opiskelijat lähtivät myös tekemään vahvuuskorttia, kun vähän tarkensin ohjetta vielä. Pyysin opiskelijoita palauttamaan omat vahvuuskorttinsa minulle moodleen. Yritin lanseerata, että laittaisimme ne koko ryhmän nähtäväksi, mutta tämä ei tuntunut opiskelijoista hyvältä, joten he palauttivat sen niin, että vain minä näen ne.  Tässä yhden opiskelijan tekemä oma vahvuuskortti:

Olin saanut tätä tuntia pitäessäni jo materiaalin Huomaa hyvä -koulutukseen liittyen, joten minulla oli käytössäni Kaisa Vuorisen tekemät vahvuuskortit. Niistä sai konkreettista ja hyvää tietoa omasta vahvuudestaan. Opiskelijat käyttivät niitä hyväksi, kun kuvasivat omia vahvuuksiaan. Kaisa Vuorisen nettisivuilta löytyvät myös samat tiedot.

Pyysin taas kaikkia kertomaan kaksi testin kärkipäähän noussutta ydinvahvuuttaan ja tulokset olivat minusta tosi mahtavat, yllättävätkin jossain mielessä. Ne olivat myös erilaiset kuin Pekka Halosen akatemian opiskelijoilla. Minusta tämä osoittaa hyvin, kuinka luonteenvahvuudet ohjaavat meitä ammatinvalinnassamme. Kaikkein eniten korostuivat tässä ryhmässä rakkaus, rehellisyys ja ystävällisyys. Eivätpä ole ollenkaan huonoja ominaisuuksia asiakaspalveluammattiin valmistuvalle. Seuraavaksi eniten nousivat esiin reiluus ja sinnikkyys. Lisäksi mukana olivat kiitollisuus, harkitsevaisuus, sosiaalinen älykkyys, huumori ja innokkuus. Kertakaikkiaan hienoja nuoria on minulla oppilaina, jos heidän vahvuutenaan ovat nuo edellä mainitut! Jotenkin ajattelin myös, että näillä nuorilla on elämä kunnossa ja asiat melko hyvin, kun he kokevat rakkautta ja osaavat myös käyttää sitä.

Opiskelijat kirjoittivat palautteeseen, että kyselyn ja vahvuuskortin tekeminen oli ollut kivaa ja mielenkiintoista ja testin avulla oli saanut uutta tietoa itsestään, testin tulokset pitivät paikkaansa, testi oli herättänyt hyviä ajatuksia. Tässä muutama palaute:

Testiä oli mielestäni kiva tehdä, koska sai tutkiskella, millainen itse olen. Oli kiinnostavaa oppia, mitä vahvuuksia minulla on.
Testin tekeminen herätti paljon kiinnostusta ja olen rehellinen sekä avoin ihminen testien perusteella. 
Tulokset ei yllättänyt yhtään. Tiesin aika hyvin jo kaiken, mitä testissä tuli selville, mutta oli ihan kiva tehdä.

Testin osuvuutta ja luotettavuutta mielestäni kuvaa hyvin, että se opiskelija, jonka parhain ydinvahvuus on huumori, kirjoitti palautteeseen: "Että mulla ei oo rakkauselämää." Vierustoverin ydinvahvuus taisi olla rakkaus, mutta tämän opiskelijan palautteessakin näkyy huumori.

Tunnista jäi tosi hyvä mieli opettajille ja opiskelijoille. Päätimme jatkaa projektia Tuulan kanssa myös Kirkkotien yksikössä. Minulla alkavat tunnit kampaajaopiskelijoille ja aion ilman muuta ottaa tämän ohjelmaan myös heidän kanssaan. Käytin seuraavallakin tunnilla vahvuuskortteja niin, että pyysin kaikkia valitsemaan itselleen kortin sen mukaan, mitä vahvuutta haluaa ottaa mukaansa syyslomalle. Minä ainakin olen tarvinnut sinnikkyyttä näiden opiskelutehtävien tekemiseen ja itsesäätelykykyä, että jaksan keskittyä näihin enkä tee jotain muuta. Mutta täytyypä sanoa, että olen kokenut innokkuutta ja oppimisen iloakin ja ehkä olen hyödyntänyt myös omaa luovuuttani näissä puuhissa.

Hojks-opiskelijan urapolku

Tänään sain valmiiksi urapolkutehtävän. En tiedä, tuliko siitä sellainen kuin odotettiin, mutta minä päätin toteuttaa sen näin: Tutustuin ensin kaikkiin materiaaleihin, kuten MUST-hankkeeseen, Nuorten uraohjauspalvelujen sivustoon, Peavyn harjoituksiin ja Keudan opinto-ohjauksen suunnitelmaan, jossa on paljon asiaa uraohjauksesta. Tulostin mielestäni kaikki tärkeimmät sivut. Huomasin, että melkein kaikki esitetään kaavion muodossa. Kaavioilla kuvataan ohjauksen prosessin erivaiheita, toimijoita ja toimenpiteitä. Päätin leikata irti kaikki kaaviot ja sijoittaa ne kronologisesti peräkkäin. Huomasin, että monissa kaavioissa oli paljon samaa. Keuda näyttää toimivan lähes samoin kuin MUST-hankkeen ideat.Aikamoista leikkaamista ja teippaamista oli!

Sitten sijoitin aiemmin kuvaamani opiskelijan, Pirjon kaavioiden keskelle. Siihen vaiheeseen, missä hän nyt on opinnoissaan ja ohjausprosessissa. Sen jälkeen aloin tutkia kaavioita vielä tarkemmin ja katsoa, mitä vaiheita Pirjo on jo käynyt läpi ennen tätä hetkeä ja mitä ohjausvaiheita hänellä on vielä edessään. Päätin tehdä Pirjosta pikku nallekarhun, joka käy peruskoulua ja lähtee sieltä miettimään, mitä haluaisi tehdä isona. Leimasin karhulle jalanjäljet, jotka kuljettavat ohjausvaiheesta toiseen. Puhekupliin laitoin muutamia ajatuksia Pirjon matkalta.

  

Keskellä polkua on kuvaus Pirjon nykytilanteesta ja hänen saamistaan tukitoimista tällä hetkellä. Nämä dokumentit löytyvät Moodlesta aiemmasta tehtävästä. Alleviivasin ja väritin myös prosessikaavioista niitä asioita, joita tiedän Pirjon käyneen läpi.





Sitten suuntasin katseen tulevaisuuteen ja päättövaiheen ohjaukseen. Mietin, mitä ohjauksen vaiheita on tulossa ja mitä voisin itse erityisopettajana tehdä hänen kanssaan. Olen suunnitellut tekeväni hänen kanssaan VIA-vahvuuskyselyn, jossa pääsemme pohtimaan hänen luonteenvahvuuksiaan ja sitä, miten hän voisi käyttää niitä hyväkseen jatkosuunnitelmia tehdessään. Lisäksi valitsin Peavyn harjoituksista muutamia, jotka ajattelin sopivan hänelle.

 

Näin menee Pirjon uraohjauspolku ja lopussa toivotan hänelle hyvää matkaa haikein mielin.

Tulihan tästä vähän hassu, mutta minusta tämä on visuaalinen kuvaus. Halusin tehdä tämän jotenkin muuten kuin vain kirjoittamalla, koska olen viime aikoina kirjoittanut niin paljon eri syistä ja vielä jää kirjoitettavaakin. Toivottavasti kelpaa näinkin. :)

**********************************************************************

Muiden toteutuksessa oli paljon samoja piirteitä. Ihastuin erityisesti tämän  työn visuaalisuuteen ja selkeyteen.

Huomaa hyvä! Kaisa Vuorisen koulutuksessa 12.10.

Harjoitteluuni kuin nakutettu sopiva koulutus sattui silmiini ja sain esimieheltänikin luvan osallistua, nimittäin Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! -koulutus. Kaisa Vuorinen on ollut tuomassa ideologiaa Suomeen ja soveltanut teooriaa Suomen oloihin sekä ollut kirjoittamassa suurinta osaa positiiviseen psykologiaan ja positiiviseen pedagogiikkaan liittyvästä suomenjielisestä materiaalista ja kirjallisuudesta yhdessä Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa.

He ovat kirjoittaneet kirjan Huomaa hyvä  ja laatineet luonteenvahvuuksiin liittyvät kortit opetuksen avuksi. Vuorinen on soveltanut ja toteuttanut positiivista pedagogiikkaa lasten kanssa omassa erityisluokassaan, ja materiaalikin on laadittu lähinnä alakoululaisia ajatellen. Tämä näkyy lähinnä painotuotteiden ulkoasussa,  mutta se ei mielestäni mitenkään estä materiaalin käyttämistä nuorten tai aikuistenkin kanssa. Tämä tuli myös jo todistettua, kun käytin materiaalia yhden luokan kanssa.

Vuorisella on hyvät nettisivut, jossa on paljon hyvää materiaalia, jota voi hyödyntää vapaasti omassa opetuksessaan. Sivuilla on myös videoita, joita voi käyttää asiaan perehtymiseen ja  siitä kertomiseen.  Vuorinen aloitti luentonsa kysymällä: Jos voisit opettaa vain yhden taidon, mitä opettaisit? Vuorinen jatkoi korostamalla, että luonteenvahvuudet ovat taitoja, jotka eivät vanhene ja joita tarvitaan elämässä, sillä meillä ei ole arvoa ilman toisiamme. Meidän ei tarvitse vertailla irseämme toisiin tai painaa toista alas silloin, kun arvostamme itseämme.

Vuorinen esitteli konkreettisia harjoituksia, joiden avulla voidaan vahvistaa ja harjoitella luonteenvahvuuksia lasten kanssa. Joissakin kunnissa positiivinen pedagogiikka on otettu osaksi uutta opetussuunnitelmaa alakoulussa ja näitä asioita opetetaan lapsille järjestelmällisesti esim. tunti viikossa. Tämä kuulosti minusta kerrassaan erinomaiselta. Ei olisi pahitteeksi moinen opetus yläkoulussakaan ja joissakin kunnissa tätä on toteutettu myös yläkouluikäisille. Ammatillisessa koulutuksessa ja lukiossakaan ei olisi liian myöhäistä vielä ja siksi minä ajattelinkin omalta osaltani olla viemässä tätä Vuorisen ilosanomaa eteenpäin.

Yksi luennon aiheista oli myötätunto ja Vuorisen itsensä lanseeraama käsite myötäinto.  Hän kehotti meitä innostumaan toisten onnistumisesta, menemään mukaan toisen onneen ja iloon. Positiivisen kokemuksen jakaminen tuottaa lisää positiivista energiaa. Hyvää pitäisi aina tuottaa lisää, sillä ihmisen luontainen taipumus on huomata ja muistaa negatiiviset kokemukset. Hän otti esimerkiksi, että jos kuulemme itsestämme 5 hyvää ja yhden huonon asian, mitä muistamme,  kun heräämme keskellä yötä? Yhtä negatiivista palautetta neutraloimaan tarvitaan moninkertainen määrä positiivisia kokemuksia. Ihmisen mieli takertuu negatiiviseen ja sillä on taipumus huomata aina parannettava asia ja epäkohta. Vuorinen kehotti pohtimaan, mikä on ehjää ja toimivaa, miltä tuntuu, kun on onnellinen ja mistä ja kenelle on kiitollinen. Hän oli käyttänyt harjoitteena eri-ikäisille kirjeen kirjoittamista henkilölle, jolle on kiitollinen. 

Mielenkiintoinen näkökulma oli se, että omia vahvuuksiaan voi myös käyttää liikaa eli voi vetää ns. vahvuusöverit. Joskus, kun jokin ei toimi, voisikin miettiä, onko mennyt oman vahvuutensa kanssa liiallisuuksiin. Esimerkiksi toiveikkaan asenteen ansioista voi uskoa pystyvänsä enempään kuin todellisuudessa pystyykään. Itselleni tuli heti mieleen,  että oman vahvuuteni, rehellisyyden, liian voimakas käyttäminen on tehnyt minusta välillä sellaisen totuuden torven, etteivät kaikki ole sitä kestäneet tai pitäneet siitä. 

Vuorinen näytti koskettavia videoita omista pikkuoppilaistaan, jotka osasivat sujuvasti käyttää vahvuuskieltä. He kertoivat vakuuttavasti, mitä vahvuuksia olivat tarvinneet ja oppineet koulupäivän aikana. Moni kertoi oppineensa itsesäätelykykyä ja sinnikkyyttä. Olen itsekin ajatellut monta kertaa, puuttuuko nuorilta nykyään juuri näitä vahvuuksia, sillä tuntuu välillä, että törmään luovuttamiseen ja kärsimättömyyteen ja siihen, että oppimisen tai muutoksen pitäisi tapahtua  nopeasti. 

Vahvuudet auttavat meitä selviytymään vaikeuksista, vaikka ne eivät poista vaikeuksia. Niillä on merkitystä toipumiskyvyn kehittämisessä. Vahvuuksien käyttöä voi harjoitella, vahvuuslihakset kasvavat, kun niitä treenaa. Vahvuusalueella toimiminen tuottaa meille flow-kokemuksia ja intohimon työskennellä jonkin asian parissa. Onnistumisen kokemuksistamme voimme ammentaa voimaa huonoina hetkinä. Aina ei silti pidä pysyä pelkästään mukavuusalueella, vaan taidot kehittyvät, kun kohtaamme haasteita. Silloin tarvitaan sinnikkyyttä ja itsesäätelykykyä, että jaksaa ponnistella päämäärän saavuttamiseksi.

Hyvinvointi virtaa -teemaviikko Keudassa

Oppilaitoksessamme on ollut jo pitkään hyvinvointiin liittyvä teemaviikko vkolla 40. Teemaviikon ohjelman suunnitteluvastuu on ollut useimmiten opiskelijahuolto- tai hyvinvointiryhmän vastuulla. Viime vuonna emme saaneet juuri mitään ihmeellistä ja päätimme yrittää lisätä tapahtumia ja viikon näkyvyyttä tänä vuonna. Onnistuimmekin siinä, sillä opiskelijoilta oli tullut hyvää palautetta viikon ohjelmasta ja näkyvyydestä.


Ohjelmarunko oli Pekka Halosen akatemiassa seuraavanlainen:

Alustava ohjelma:

Aamupuuroa tarjolla ma-pe

Tiistaina opiskelijahuoltoryhmä iltapäiväkahvilla

Tiistaina iltapäivällä gigong (2-3 x 30 min) (piha)

Keskiviikkona asiaa nuorten mielenterveydestä noin klo 12-15 (A214)

Torstaina opiskelijoiden vapaamuotoisia musiikki ja runonlausuntaesityksiä ja koiran rapsutusta

Perjantai-iltapäivällä hyvän mielen sählyturnaus Pekkiksen pihalla (Zhanna)

 

Lisäksi viikon aikana pop-up taukojumppaa ja/tai –joogaa (Zhanna, Elisa)

 

Näistä minä organisoin ja ideoin tiistain opiskelijahuollon iltapäiväkahvihetkeä ja gigongia, keskiviikon ohjelmaa nuorten mielenterveyteen liittyen. Opiskelijahuollon kahvihetken ideana oli tehdä meitä opiskelijoiden tukihenkilöitä tutummiksi. Tilasimme hyvinvointia edistävää tarjoilua kaikille eli hedelmävadin ja jalkauduimme eri pöytiin istumaan ja seurustelemaan opiskelijoiden kanssa. Yhtä pöytää emännöivät psykologi ja kuraattori, yhtä terveydenhoitaja ja yhtä minä. Minun pöytäseurueeseeni liittyi lisäksi opinto-ohjaaja. Terveydenhoitajalla oli mukanaan verenpainemittari ja halukkaat saivat mittauttaa verenpaineensa.

Minä olin tilannut Suomen mielenterveysseurasta pahvilaatikollisen esitteitä, joista jaoin kaikille kahvilassa olleille henkilökohtaisesti Hyvän mielen voimasanat -esitettä, joka on sopivan pikkuinen taskuun pantavaksi. Pöydällä oli lisäksi esitteitä itsemurhaan, suruun ja kriiseihin liittyvistä asioista. Lisäksi pelasin oman pöytäni kanssa Mitä sinulle kuuluu -korteilla. Nämä ja muut materiaalit olivat esillä myös keskiviikkona Hyvän mielen huoneessa, jossa psykologi oli tavattavissa. Tämä ei tosin ollut vetänyt ihmisiä paikalle kovin paljon. Minulla oli ajatus, että huoneessa olisi voinut esitellä Mielenterveysseuran omahoito-ohjelmia ja tehdä mindfullness-harjoituksia, soittaa rauhoittavaa musiikkia tms. Oma aikatauluni ei enää riittänyt tämän toteuttamiseen. Yritin saada Suomen mielenterveysseurasta meille esittelijää, mutta se ei onnistunut. Sen sijaan sain esittelijaän Yeesistä eli Nuorten mielenterveysseurasta. Seuran edustaja oli käynyt pitämässä luokissa pientä tietoiskua. Olisin itse ollut mielelläni kuulemassa myös, mutta olin opettamassa toisessa yksikössä.

Tiistaina meillä oli tarjolla myös tuokio kiinalaista terveysliikuntaa eli Gigongia. Olen itse harrastanut lajia jo vuosia Järvenpäässä tomivan Sanbao-yhdistyksen kautta ja tunnen hyviä vetäjiä. Ajattelin, että tämäntyyppinen liikunta sopisi tänne tosi hyvin sillä taiteen kanssa työskentelevät osaisivat varmasti arvostaa omaan mieleen syventymistä ja hiljentymistä, joka myös on osa tätä lajia. Vetäjäksi kutsuin Kauko Uusoksan, joka on yksi Suomen guruista alalla. Loppujen lopuksi treenit tai harjoittelutuokio meni hienosti, mutta aluksi olin jo sitä mieltä, etten enää ikinä järjestä mitään.

Meidän oppilaitoksemme ongelma on nimittäin se, että opiskelijat ovat niin sitoutuneita omaan alaansa ja oppitunteihin, että he eivät halua olla poissa tunneilta ja opettajat ovat ehkä osittain samanlaisia. Oma asia on niin tärkeä ja kiireellinen, ettei siitä voi nipistää edes puolta tuntia johonkin yhteiseen ellei siihen ole nimenomaisesti pakotettu. Yritin järjestää tapahtuman ruokatunnin yhteyteen, jolloin saisin tiedotettua asiasta huutelemalla ruokalassa ja toimimalla sisäänheittäjänä eli hihasta repijänä. Yritinkin tätä niin kovin, että en ehtinyt itse syödäkään kuin vähän. Välillä näytti siltä, että Kauko jää yksin luokkaan eikä kukaan saavu harjoittelemaan. Minä oli kuolla häpeästä, että hän on tullut turhaan paikalle. Lopulta saimme kuin saimmekin muutaman opiskelijan ja opettajan luokkaan periaatteella, että ovi on auki ja harjoitukseen voi osallistua nonstoppina. Niille, jotka tulivat paikalle tuli tosi hyvä mieli harjoituksista ja mielenkiinto heräsi. Yksi kuvisopettajakin sanoi, että tästä voisivat opiskelijatkin tykätä ja hyötyä. Niinpä! Mutta miten saada heidät paikalle? Ensi vuonna aion ehdottaa, että apulaisrehtori laittaa tunnin lukkariin kaikille näkyviin ja että silloin ei ole muuta ohjelmaa tarjolla. Katsotaan nyt, jos ylipäätään olen mitään järjestämässä ensi vuonna.

Torstaina pihalle rakennettiin aitaus koirille. Muutama opettaja toi oman koiransa ulkoilemaan aitaukseen. Tämä oli ollut tosi suosittu aktiviteetti. Opiskelijat olivat olleet aivan innoissaan tästä ja monet sellaisetkin opiskelijat, jotka eivät tavallisesti ota kontaktia,  olivat tulleet aitaukseen juttelemaan koiralle ja sitten läsnäolevalle opettajalle tai opolle. Tästä poiki idea, että pyydämme joskus maatalouspuolen oppilaitokselta jotain lampaita pihalle.

Järjestäjinä toimineita siis kiitettiin ja olimme itsekin tyytyväisiä, että nyt ainakin viikko oli noteerattu. Ehkä ensi vuonna on helpompaa lanseerata jotain, sillä nyt asia yhdistetään johonkin aiempaan.

Harmi, ettei tullut siinä kiireessä otettua kuvia... Olisivat olleet kivoja tässä blogissa. Monena on erkkaope työssänsä kuin Elias Lönnrot konsanaan.