Kuurojen mahdollisuudet meillä ja Amerikassa

Sadepäivänä ei voi möyriä puutarhasa, joten päätin käyttää sen käsitöiden ja opintojen edistämiseen. Latasin Yle Areenasta sarjan Jarkko ja kuuro Amerikka ja päätin lähteä Jarkon mukana nojatuolimatkalla kuurojen maailmaan. 

Ohjelmaa esittelevässä  Helsingin Sanomien artikkelissa sanotaan, että Suomessa on noin 4000 - 5000 kuuroa. Tämä ohjelmasarja on jo sinällään edistysaskel, sillä kuuroille tarkoitettua ohjelmaa ei ole televisiossa kovinkaan paljon. Kaikken tärkein anti on ehkä kuitenkin se, että tällä sarjalla saataisiin tietoa ja tietoisuutta lisää meille kuuleville kuurojen asioista ja siitä, millaisia esteitä kuurojen on voitettava elämässään. Suurimmat esteet vaikuttavat olevan kuulevien asenteissa. 

Ohjelmasarjan alussa Jarkko Keränen esittelee itsensä ja ohjelmansa idean ennakkoluulojen murtamisesta.  Hän sanoo, että Suomessa mahdollisuudet kuuroille ovat rajatut ja hän haluaa lähteä tutkimaan, ovatko asiat samalla tavalla myös Amerikassa, josta sanotaan, että se on mahdollisuuksien maa. Ohjelmasarjan aikana Jarkko tapaa mm. kuuron lentäjän, lääkärin, ravintolan omistajapariskunnan, sotilaan, rekkakuskeja, painijan ja kuurojen vanhempien kuulevan lapsen, joka on kyllä jo aikuinen. Hän vierailee myös kuurojen yliopistossa, jossa kuurot ovat enemmistö ja kuulevat vähemmistö. 

Suomessa ei voi toimia ainakaan lentäjänä eikä rekkakuskina, jos on kuuro. Myöskään yhtään kuuroa lääkäriä ei ole Suomessa. Yksi sairaanhoitajaopiskelija kuulemma on, mutta hänenkään opintojensa aloittaminen ei ole ollut ongelmatonta. Kuurojen ei tarvitse käydä armeijaa Suomessa, vaikka sodissa oli mukana kuuroja sekä rintamalla sotilaina että lottina. Ainakin sen verran ohjelmasarjassa siis selviää, että Amerikassa on enemmän kuuroja työmarkkinoilla ja toimii sellaisissa ammateissa, joissa Suomessa ei voi toimia. Suomessa kuurojen työttömyysprosentti on 24 eli kaksinkertainen muihin verrattuna.

Ohjelmasarjan edetessä minusta alkaa entistä enemmän tuntua siltä, että kyse on enemmänkin kuulevien asenneongelmasta kuin siitä, mihin kuurot oikeasti kykenevät. Jos kuuroille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia toimia eikä vain tuijotettaisi vamman aiheuttamia ongelmia, voisi löytyä ratkaisuja, joiden avulla kuuro voisi toimia työelämässä siinä missä kuulevakin.  On olemassa paljon apuvälineitä, joilla voidaan korvata puuttuva aisti. Kaikki ohjelmassa esiintyneet ammatinharhjoittajat sanoivat myös, että kekseliäisyys ja sitkeys auttaa. Tätä samaa sanoi myös Raisa Ticklen näkövammaisten keskuksessa. 

Sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä tosiaankin tarvitaan, jos haluaa edetä elämässään kuurona. Kaikki ohjelmassa haastatellut olivat tehneet kovasti työtä saavuttaaksen sen aseman, mikä heillä nyt oli. Melkein jokainen kertoi, kuinka oli pitänyt taistella ja tehdä jopa lakimuutosehdotuksia ja osoittaa monella tavalla olevansa pätevä. Kuuron työntekijän pitää olla sata kertaa parempi kuin kuulevan eikä virheitä saa tulla, koska silloin katsotaan heti, että se johtuu vammasta. Koko ajan he ovat joutuneet taistelemaan ennakkoluulojen kanssa. Samankaltaisten ennakkoluulojen kanssa taistelevat myös romanit ja maahanmuuttajat. 

Kaikkien kanssa Jarkko käyttää viittomakieltä.  Viittomakielen käyttö on yksi jännittävä seikka ohjelmassa.  On mielenkiintoista, miten Jarkko voi ymmärtää amerikkalaisia ja amerikkalaiset Jarkkoa. Viittomakieli toimii, vaikka muuten kieli olisi toinen. He eivät siis käytä viitottua suomen kieltä tai englannin kieltä vaan viittomakieltä, joka on kansainvälinen. Hän puhuu myös siitä, kuinka kaikki kuurot tuntevat yhteenkuuluvuutta ja ja ovat heti tuttuja keskenään, yhteisöllisyyttä on enemmän kuin valtaväestön keskuudessa. He auttavat toisiaan heti ja tarjoavat usein esimerksiksi ilmaista yösijaa. 

Mitä Jarkko sitten sanoi oppineensa? Ohjelman lopuksi hän kiteyttää: "Jokainen meistä voi tehdä mitä vain, jos uskoo itseensä. Ympäristön tuki on myös tärkeä." Monella ohjelmassa haastatellulla oli joku läheinen ihminen, joka oli jaksanut uskoa heihin ja tukenut heitä taistelussa astenteita vastaan. Tässäpä meille erityisopettajille haastetta: me voisimme olla niitä henkilöitä, jotka tukevat päämäärän saavuttamisessa.  

Jälkihuomautuksia 14.7.2016

 

Lueskelin kirjaa  Esteistä mahdollisuuksiin ja törmäsin siellä termiin kuurojen kulttuuri ja se alkoi kiinnostaa minua. Termillä viitataan siihen, että kuurot muodostavat oman näkemiseen ja yhteiseen visuaaliseen kieleen perustuvan vähemmistön, jolla on oma kulttuuri. Omia perinteitä ja mielipiteitä ja uskomuksia välitetään viittomakielen avulla. 

Heillä on omat sisäpiirivitsinsä, arjen selviytymiseen liittyvä tieto, tieto kuurojen historiasta, merkittävistä tapahtumista ja kuuluisista kuuroista. Tätä kuulevat eivät tiedä, eivätkä pääse siihen osalliseksikaan ainakaan samalla tavalla kuin kuurot itse. 

Kuurojen omat kulttuuripäivät pidettiin tänä vuonna Mikkelissä ja niiden teemana on Viittomakielisen kulttuurin juhlaa, sillä tapahtuma täyttää 60 vuotta. Kulttuuripäivien suojelija on Ville Haapasalo ja hänen mukaansa kulttuuripäivät on paikka, jossa kuurot voivat näyttää maailmalle oman yhteisönsä voiman ja moninaisuuden. Hän piti tärkeänä ennakkoluulojen murtamista. Lue lisää linkistä: http://www.kuurojenliitto.fi/fi/kulttuuripaivat-2016/ajankohtaista/uutiset/60-vuotias-kulttuurijuhla-yha-voimissaan-kulttuuripaivat#.V4jG6zUybIU 


Kuurojen liiton sivuilta löysin myös uutisen, että Teatterikorkeaan on valittu ensimmäinen kuuro opiskelija. Mahtavaa! Onnea! Tässä linkki uutiseen: 
http://www.kuurojenliitto.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/teatterikorkeakoulussa-aloittaa-syksylla-kuuro-opiskelija#.V4jGdTUybIU 

Löysin 2 kiinnostavaa blogia, joista toisessa 21-vuotias tamperelainen nainen kertoo elämästään kuurona. Minua puhutteli kirjoituksessa se, että suomalaisten kuulevien kanssa on vaikeampi kommunikoida kuin monien muun maalaisten. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa, kun emme pääse eroon ennakkoluuloistamme ja käyttäydymme kuin kuurot ja muutkin vähemmistöihin kuuluvat olisivat jotenkin pelottavia.Ehkä meidän suomalaisten olisi syytä ottaa mallia Sarjajevosta, jossa koko luokka opetteli viittomaan voidakseen kommunikoida kuuron luokkatoverinsa kanssa. Katso linkki: http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/koko-luokka-opetteli-viittomakielen-kommunikoidakseen-6-vuotiaan-kuuron-pojan-kanssa/5731212  Toinen koskettava juttu oli se, kun hän kertoo, että kaikki kuurot tuntevat toisensa ja he ovat keskenään yhtä suurta perhettä. Tosin tämän blogin kirjoittaja ilmoitta lopettavansa blogin, joten uusia kirjoituksia sinne ei tule enää. Tässä linkki: http://jaxenelamaa.blogspot.fi/2011/08/toivepostaus-elamani-kuurona.html 

Toisen blogin kirjoittaja on kuuron vanhemman kuuleva lapsi. Tuossa blogissa minua kosketti tieto, että viittomakielen käyttö hävetään ja se on ollut kiellettyä aiemmin esimerkiksi koulussa. Kuurot on pakotettu puhumaan ja he ovat opetelleet salaa viittomaan ja käyneet salaa välitunnilla viittomassa nurkan takana, kun muut pahikset ovat käyneet tupakalla. En tiedä päivittääkö kirjoittaja enää blogiaan, sillä viimeisin postaus on vuodelta 2013. Tässä linkki: http://kuulevakuuro.blogspot.fi/

Lähteet:

Jarkko ja kuuro Amerikka. Yle. <http://areena.yle.fi/1-3427042>
Malm, Marita - Matero, Marja - Repo, Marjo -  Talvela, Eeva-Liisa 2006: Esteistä mahdollisuuksiin. Vammaistyön perusteet. WSOY. Porvoo. 
Pokki, Elina 2011: Kuurojen kulttuuri. Diaesitys. Kuurojen liitto ry. 
http://www.pori.fi/material/attachments/hallintokunnat/kulttuuritoimi/kulttuuri/68DRHTPJB/Kuurojen_kulttuuri.pdf  
Tervonen, Kaisu 2016: "Ohjelmaa on odotettu innolla" Helsingin Sanomat 18.5. B21.



 

Kriisityötä jo 120 vuotta Suomen mielentervysseurassa

Tiistaina 14.6. tutustuin Suomen Mielenterveysseuran toimintaan vierailemalla SOS- kriisikeskuksessa Pasilassa. Pirjo-Liisa Liimatainen vastaanotti minut ja kertoi seuran laajasta, ja ansiokkaasta toiminnasta mielenterveys- ja kriisityötä saralla. Hän oli koonnut minulle valmiiksi esitepaketin, josta saa kattavan kuvan toiminnasta.

Omimmillaan seura on toimiessaan sellaisten ihmisten kanssa, joita on kohdannut jokin äkillinen kriisi, kuten läheisen kuolema, oman lapsen kuolema, tapaturmainen tai äkillinen kuolema tai sairastuminen, itsemurha tai jokin onnettomuus. Myös kehitykseen ja kasvuun liittyvissä kriiseissä otetaan yhteyttä seuran toimijoihin ja hakeudutaan eri toimintamuotoihin. Nyt suuri käyttäjäryhmä ovat maahanmuuttajat,  jotka joutuvat käymään läpi usein todella kipeitä prosesseja ennen kuin pääsevät kohdemaahan eikä elämän aloittaminen uudessa maassakaan ole helppoa. Asenteiden koveneminen näkyy avun tarpeen lisääntymisenä seuran toiminnassa.

Kantaväestöön  kuuluvat asiakkaat hakeutuvat toiminnan piiriin useimmiten itsenäisesti. He ovat löytäneet tiedon netistä tai kuulleet toiminnasta tuttavaltaan tai jokin viranomaisten on voinut suositella seuran toimintaan  hakeutumista. Maahanmuuttajat tulevat toimintaan mukaan vastaanottokeskuksen tai jonkin muun viranomaistahon tai järjestön kautta. Toiminta on avointa kaikille. Osallistumisessa ei kysytä edes nimiä tai sosiaaliturvatunnuksia, jos asiakas niin haluaa. Kysyntää on niin paljon kuin pystytään tarjoamaan, joten markkinointia ei varsinaisesti tarvita paljonkaan. Erityisesti nuoret ovat tarttuneet netissä tarjottaviin palveluihin, ja mielenkiintoista on, että puhelinpalveluihin soittavista suurin osa on miehiä.

Seuran nettisivut

http://www.mielenterveysseura.fi/fi

ovat monipuoliset ja kattavat, ja ne ovatkin jo minulle entuudestaan tutut ja olen käyttänyt niitä useasti. Olen ottanut sieltä materiaalia mm. ryhmänohjaustunnille. Esimerkiksi vahvuus-korttien avulla voi käydä keskustelua  opiskelijoiden kanssa siitä, miten eri ihmisillä on erilaisia vahvuuksia, mutta kaikilla on varmasti jokin alue, jossa on vahvimmillaan. Olin tosi iloinen, kun sain itse opiskelijoilta sellaisia kortteja, joissa luki oikeudenmukainen, kannustava, reilu. Ensi lukuvuonna totetutamme Oma hyvinvointi -kurssin valinnaisena kurssina. Näitä materiaaleja voisi hyvin käyttää myös tuolla kurssilla. 

Syksyllä on tulossa kiinnostava koulutus itsemurhien ehkäisyyn liittyen. Tarkempaa esitettä Liimatainen ei yrityksistään huolimatta löytänyt, mutta koulutus pidetään 9.9. ja on nimenomaan suunnattu koulujen henkilökunnalle. Se on osa projektia, jossa on sovellettu Suomeen sopivaksi jokin muualla maailmassa käytössä oleva prosessi, jolla tuetaan itsemurhaa aikovat tai itsemurhaa yrittänyt henkilöä. Jos vain suinkin onnistun löytämään koulutuksen tiedot syksyllä, yritän päästä siihen ja houkutella myös  koulupsykologimme mukaan. Valitettavasti näihinkin asioihin törmään silloin tällöin opiskelijoiden puheissa.

Oiva-ohjelmaan tutustuin ensimmäisen kerran  nettisivujen kautta ja vierailukäynnillä keskustelimme sen käyttämisestä esimerkiksi opiskelijoiden kanssa. Se on tietokonepohjainen itsehoito-ohjelma, jota voi käyttää myös mobiililaitteilla. Harjoitusten avulla voi lisätä itsetutemusta ja - luottamusta, parantaa keskittymiskykyä tai oppia rauhoittamaan mieltään ja ajattelemaan positiivisesti. Sitä käytetään myös seuran omilla kursseilla. Otan tavoitteeksi nyt tutustua ohjelmaan vielä tarkemmin, sillä uskon, että voisin suositella sitä joillekin opiskelijoille.

Myös muuta tiedotettavaa ja suositeltavaa opiskelijoille löysin saamistani materiaaleista, mm. Löydä oma tarinasi -ryhmä koulukiusaamista kokeneille ja Lasinen lapsuus -ryhmä joka on tarkoitettu alkoholistiperheiden nuorille sekä Nuttu-ryhmä, jossa tarjotaan tukea nuorille, jotka ovat epävarmoja työssään tai opinnoissaan pärjäämisessä. Täytyykin ottaa puheeksi nämä opiskelijahuoltoryhmän kanssa ja miettiä, missä voisi olla sellainen ilmoitustaulu, johon voisi koota ajankohtaisia juttuja ja tiedotteita tämänkaltaisia asioista.

Virittelimme myös yhteistyötä oppilaitoksen hyvinvointiin littyvälle teemaviikolle. Olemme suunnitelleet, että rakentaisimme teemaviikolle ajaksi johonkin tilaan hyvän mielen huoneen, jossa olisi tarjolla erilaista tietoa ja ohjelmaa mielen hyvinvointiin liittyen. Pyysin Mielenterveysseuran tulemaan mukaan viikolle esittelemään toimintaa ja esimerkiksi Oiva-ohjelmaa.

Tämänkin takia minusta erityisopettajan tulee olla esimerkki ja pitää esillä  mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita työskennellessään opiskelijoiden kanssa. 

Hero — monipuolista toimintaa oppimisvaikeuksiin liittyen

Perjantaina 10.6. otimme tutustumiskohteeksemme Heron eli Helsingin seudun erilaiset oppijat. Heron toimisto sijaitsee Vilhonkadulla Kaisaniemessä aivan keskustan tuntumassa. Olen aiemminkin käynyt Herossa ja apuvälinekeskuksessa, mutta siitä on jo aikaa ja nyt oli aika päivittää tietoja. 

http://www.lukihero.fi/

Vierailun kuluessa minut yllätti toiminnan monipuolisuus. Tiesin kyllä, että toiminta keskittyy oppimisvaikeuksiin ja erityisesti lukivaikeuksien asiantuntijana Hero oli minulle tuttu. Heron nettisivuja olen useinkin silmäillyt ja etsinyt niistä apua erityisesti lukivaikeuksiin liittyvissä asioissa. Tämä onkin heidän ydinosaamistaan. 

 "Ei tyhmä vaan erilainen oppija"

Heron motto on "Ei tyhmä vaan erilainen oppija", mikä kuvaa sitä, että aiemmin erilaista oppijaa ei välttämättä tunnistettu vaan ihminen saattoi leimautua tyhmäksi aivan suotta. Edelleen yksi käyttäjäryhmä Herossa ovat yli 40-vuotiaat, jotka ovat tuntenee itsensä tyhmiki omana kouluaikanaan ja vasta aikuisena ovat saaneet tietoa oppimisvaikeuksista ja sitten tunnistaneet piirteistä itsensä. Näitä ihmisiä tupsahtelee noin yksi kerran viikossa Heron toimistollekin ja heidän kanssaan työntekijät alkavat selvitellä, millaisista oppimisvaikeuksista voisi olla kyse ja mitä niille voisi tehdä. 

Heron esitteen mukaan Hero on kattojärjestö erilaisille oppijoille, erilaisen oppijan edunvalvoja ja valtakunnallinen ääni. Sillä on alajärjestöjä ympäri Suomea, ja se tekee yhteistyötä myös ulkomaisten lukiyhdistysten kanssa. Hero ilmoittaa tavoitteikseen mm.oppimisvaikeuksista ja erilaisesta oppimisesta tiedottamisen, erilaisen oppijan tukemisen ja heille sopivan toiminnan järjestämisen, lukiverkostoitumisen ja toiminnan levittämisen ympäri maata. Meitä lähinnä oleva alajärjestö on Keravan seudun erilaiset oppijat eli Kero. 

Nuoret erilaiset oppijat ja etsivä nuorisotyö

 Heron alaisuudessa on myös erikseen toimintaa nuorille eli Nuoret erilaiset oppijat (NEO). Se on valtakunnallinen lukijärjestöjen nuorisojaos 18 - 29-vuotiaille, joilla on oppimisvaikeuksia. Se järjestää koulutuksia ja tapahtumia. Meille Heron toimintaa esitellyt Markku Salmi vetää nuorille tarkoitettua kurssia, jossa opetellaan itsenäisen elämän taitoja. Se on tarkoitettu 15 - 29-vuotiaille nuorille, jotka ovat jääneet ilman työ- tai opiskelupaikkaa ja tarvitsevat tukea tulevaisuuden suunnitteluun. 


Tämän kaltainen toiminta Herossa oli minulle uutta samoin kuin se, että Herossa on omaa etsivää nuorisotyötä. Tapasimme nuorisotyöntekijän Asmo Kydön vierailulla myös. Hän toimii kaikenlaisissa asioissa nuorten tukena. Minulle tämä tieto oli arvokas, sillä monet meidän koulumme opiskelijoista ovat helsinkiläisiä. Helsingin kaupungin etsivä nuorisotyö vaikuttaa kankealta ja välillä olen kaivannut helpommin lähestyttävää tahoa. Nyt tiedän, että ainakin joissakin tapauksissa voisin käyttää tätä Heron palvelua hyväksi omassa työssäni. 

Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet

Uusi asiakasryhmä Herossa ovat maahanmuuttajat. Juuri vierailumme aikana siellä oli menossa maahanmuuttajaäideille tarkoitettu kurssi, jossa opiskeltiin suomen kieltä ja tietotekniikan käyttöä. Lastenhoito oli järjestetty erikseen, jotta äitien on mahdollista osallistua kurssille. Erittäin hyvä ja tarpeellinen hanke kurssista maahanmuuttajille, joilla on vaikeuksia suomen kielen oppimisessa, on vireillä ja toivon mukaan rahoitus järjestyy. Sain myös selville, että on olemassa taho, joka selvittelee maahanmuuttajien/monikielisten lukivaikeutta ja oppimisvaikeuksia ja tekee myös testauksia. Se on kahden naisen yritys nimeltä Oppimistaito. 

http://www.oppimistaito.fi/

Apuvälineitä oppimisen tueksi

Vierailimme pikaisesti myös apuvälinekeskuksessa, joka oli juuri muuttamassa omiin tiloihinsa yläkertaan. Keskus tarjoaa apuvälineitä erilaisen oppijan arkeen, lukemiseen, matematiikkaan ja vieraisiin kieliin liittyen. Sieltä saa neuvontaa ja ohjausta apuvälineiden käyttöön. Joka kuukauden viimeinen maanantai järjestetään apuvälineilta, jossa esitellään apuvälineitä. Ajattelin, että voisin osallistua jonakin maanantaina ja pohtia, mitä apuvälineitä voisi olla hyödyllistä ehdottaa koululle hankittaviksi. 

Monenlaista esitettä lähti mukaan ja myös kokonainen kirja, jossa esitellään apuvälineitä erilaisen oppijan arkeen. Otin myös muutaman LukiSitko -lehden, jossa on hyviä artikkeleja.  Näihin ja Heron nettisivuihin tutustumalla saa taatusti tukevan annoksen uutta tietoa oppimisvaikeuksista. 

Iiris-keskuksesta tietoa näkövammaisuudesta

Toisen kesälomapäiväni 7.6. päätin varata näkövammaisuuteen tutustumiseen. Houkuttelin mukaan pari opiskelutoveria opintopiiristämmekin. Bongasin vierailuluennon Iiris-keskuksen nettisivuilta. Iiris-keskus on Näkövammaisten liiton ylläpitämä paikka, johon on keskitetty erilaisia näkövammaisten palveluja ja useilla näkövammaisuuteen liittyvillä yhdistyksillä on siellä toimitilat. Paljon tietoa näkövammaisuudesta saa jo pelkästään Näkövammaisten liiton ja Iiris-keskuksen nettisivuihin tutustumalla. Iiris-keskus sijaitsee Itäkeskuksessa osoitteessa Marjaniementie 74. 

http://www.nkl.fi/fi/etusivu
http://www.nkl.fi/fi/etusivu/iiris


Iiris-keskuksen tiloissa toimivat näkövammaisten liiton ja muutaman muun näkövammaisuuteen liittyvän yhdistyksen lisäksi palvelujen tarjojia:

• Aktivo - fysioterapia ja hieronta
  Aktivo tarjoaa muun muassa akupunktiota, fysioterapiaa, hierontaa, intialaista päähierontaa ja kalevalaista jäsenkorjausta.
• Aviris-apuvälinemyymälä
  Aviriksessa on myynnissä laaja valikoima näkemisen apuvälineitä.
• Annansilmät-Aitta
  Annansilmät-Aitta myy näkövammaisten valmistamia tuotteita. Valikoimassa on muun muassa rottinkihuonekaluja, harjoja, koreja ja sisustustuotteita.
• Näkövammaisten liiton kuntoutuspalvelut
• Näkövammaismuseo
  NKL:n omistama vammais­historiallinen erikoismuseo

Näistä vierailimme Aviriksessa, Annansilmät-Aitassa ja museossa. 

Näkövammaisille suunniteltu

Rakennus itsessään on jo nähtävyys, ja siihen tullaan tutustumaan myös ulkomailta. Se on suunniteltu nimenomaan näkövammaisia ajatellen ja pyritty tekemään siitä sellainen, että se olisi mahdollisimman toimiva näkövammaisille. Erilaiset tekniset ratkaisut, kuten seinien ja lattioiden materiaalien valinta, värien käyttö, tilojen korkeuserot ja akustiikka on suunniteltu niin, että ne palvelisivat näkövammaisten tarpeita. Asiaan vihkiytymätön ei välttämättä huomaa pienten yksityiskohtien toiminnallista merkitystä ollenkaan, vaan pitää niitä vain visuaalisesti mielenkiintoisina ja kauniina arkkitehtonisina ratkaisuina.

Esimerksi käytävän keskellä on erimateriaalista oleva kaista, joka vie suoraan aulan toiseen päähän. Välillä on listoja, jotka kertovat sivuavista reiteistä. Seinän vierellä kulkee kaide, jossa on pistekirjoituslaattoja, jotka kertovat, mitä tiloja on matkan varrella. Valaistus ei tule suoraan silmiin, vaan ohjataan seiniä pitkin lattiaan, jolloin ei jää pimeitä nurkkia ja epämääräisiä katvealueita. Ovet on erotettu seinästä erivärisellä listalla. Aulassa on opastetaulu, jossa on kuvaus materiaaleista eri tiloissa. Niitä tunnustelemalla voi tutustua tiloihin ja varmistaa oikean reitin. Aulan varrella oleva ruokasali oli korkeampi tila kuin aula, joten akustiikka jo kertoi, milloin saavutaan ruokasaliin. Tosin opas kertoi,että akustiikka on tällä hetkellä hieman liiankin kaikuva.

Miten ja missä voin auttaa?

Raisa Ticklen vastaanotti meidät aulassa työtehtäviin harjoittelevan opaskoiran kanssa ja johdatti meidät Braille-saliin, jossa hän kertoi Iiris-keskuksen toiminnasta ja näytti kaksi videota: Näin kohtaat näkövammaisen ja Puoli askelta edellä.

Ensimmäisessä videossa kerrottiin näkövammaisen kohtaamisesta ja avun tarjoamisesta. Näkövammaisen tunnistaa helpoiten valkoisesta kepistä tai näkövammaismerkistä. Tosin kaikki näkövammaiset eivät käytä kumpaakaan.

Tilanteita, joissa näkövammainen voisi kaivata apua ovat tyypillisesti tien ylitys, bussin pysäyttäminen, pankkiautomaatin löytäminen tai tutun reitin yllättävät muutokset, kuten rakennustyömaan aiheuttamat poikkeusjärjestelyt. Videossa korostettiin, että apua kannattaa tarjota rohkeasti kysymällä, tarvitseeko näkövammainen apua. Puhua voi tavallisesti eikä ääntä tarvitse korottaa. Paras tapa näkövammaisen kohtaamisessa on kysyä ihmiseltä itseltään, miten voi auttaa ja millaista apua hän tarvitsee. Ei ole hyvä tehdä asioita näkövammaisen puolesta, vaan tehdä asioista sellaisia, että näkövammainen voi itse osallistua toimintaan. 

Videoilla näytettiin havainnollisesti myös ote, jota tarjotaan. Näkövammaista ei tule tarttua kädestä kiinni, vaan tulee tarjota kyynärpäätä, johon näkövammainen voi itse tarttua. Opas kulkee edellä ja on hyvä kertoa sanallisesti, mitä edessä on tulossa. Näin opastettava voi ennakoida tulevaa ja kulkeminen sujuu helposti. Erityisesti portaissa pitää kulkea rauhallisesti edellä ja kertoa, mitä on tulossa, ollaanko menossa alas- vai ylöspäin  vai onko tulossa tasannetta. Kun saavutaan uuteen tilaan on hyvä kertoa, millainen tila on, jotta opastettava saa yleiskuvan tilanteesta ja omasta sijainnistaan tilassa.  Nämä videot, ja paljon muitakin, löytyvät youtubesta Näkövammaisten liiton ylläpitämältä youtube-kanavalta.

Näkövammaisena visuaalisorientoituneessa yhteiskunnassa

Oppaamme Raisa Ticklen on vaikeasti heikkonäköinen ja oli kiinnostavaa kuulla hänen omista kokemuksistaan näkövammaisena. Hän korosti, että näkövamman aste ei kerro vielä mitään näkövammaisen toimintakyvystä. Siksi ei kannata tehdä mitään ennakkopäätelmiä siitä, missä ja millaista apua kukin tarvitsee. Näkövammaisuus on vaikea asia, koska yhteiskuntamme on hyvin näköorientoitunut ja visuaalinen. Näkövamma vaikuttaa myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, sillä esimerkiksi katsekontaktin ottaminen ei onnistu näkövammaisen kanssa. Raisa Ticklen sanoi itse huijaavansa ihmisiä katsomalla kohti, vaikka katsekontaktia ei todellisuudessa olekaan. 

Yleisöstä kysyttiin, onko epäkohteliasta tai loukkaavaa kysyä näkövammaiselta, miten hän näkee tai kuinka vakava hänen näkövammansa on. Raisa Ticklen vastasi, että ainakaan ei kannata käyttää ilmausta vakava näkövamma, koska näkövammaisuus on osa ihmisen identiteettiä eikä ihminen osaa kuvitellakaan itseään toisenlaisena kuin on.  Toisaalta näkövammaisen on vaikea selittää, miten näkee, sillä hän ei tiedä, mikä on normaalia näkemistä eikä hänellä ole vertailukohtaa. 

Äänet ovat tärkeitä näkövammaiselle, joten on hyvä tuottaa ääntä, puhua ja kertoa, mitä tekee ja millainen ympäristö on. On myös tärkeää kertoa, kun lähtee tilanteesta, sillä näkövammainen ei tiedä sitä muuten. On parempi ilmaista itsensä äänen avulla kuin piiloutua yrittämällä olla mahdollisimman hiljaa. Tällainen toiminta voi olla jopa pelottavaa näkövammaisesta, jos yhtäkkiä huomaakin, että lähellä on joku, joka ei ole ilmaissut itseään millään tavalla. Hiljaa oleminen voi myös vaikuttaa siltä, että näkövammainen itse olisi jotenkin pelottava. 

Tiedonsaannin esteettömyys

Tämän hetken ykkösprioriteetti Näkövammaisten liitolla on tiedonsaannin esteettömyyden parantaminen. Esimerkiksi verkkosivujen informaation välittyminen näkövammaiselle vaihtelee tosi paljon. Näkövammaisten verkkosivujen lukemiseen tarkoitetut apuvälineet eivät tunnista kaikkea tietoa ja monet verkkosivut on rakennettu tosi huonosti näkövammaisten näkökulmasta. Näkövammaiset eivät saa palvelua verkossa samalla tavalla kuin näkevät. Kuitenkin hyvin totetutettuina verkkosivut voisivat palvella näkövammaisia ja helpottaa heidän arkeaan. Joidenkin virastojen, kuten Kelan, sivut ovat melko hyvät ja myös näkövammainen pystyy käyttämään niitä, mutta näin ei suinkaan ole kaikkien julkisten palvelujen verkkosivujen kanssa. Tavoitteena on saada EU-direktiivi viranomaispalveluiden esteettömyydestä. 

Hyvä esteettömyys  hyödyttää myös muita kuin näkövammaisia eikä siitä ole haittaa kenellekään. Esimerkiksi muistisairaat, afaatikot tai vanhukset voisivat hyötyä samoista ratkaisuista kuin näkövammaiset. Rakennustekniset ratkaisut, kuten ohjausraidat, auttavat esimerkiksi sairaalassa ketä tahansa löytämään oikeaan paikkaan. Raisa Ticklen kertoi matkustavansa nykyään mieluummin bussilla, koska Kampin matkakeskuksessa on hyvät opasteet ja kuulutukset, kun taas rautatieasema on aivan toivoton paikka näkövammaiselle. 

Hyvä esimerkki epätasa-arvoisuudesta on se, että pankit eivät myönnä avainlukulistaa näkövammaiselle eikä niitä ole tehty pistekirjoituksella. Tämä vaikeuttaa ja tekee mahdottomaksi käyttää monia palveluita, sillä myös muihin kuin pankkipalveluihin tarvitaan nykyään pankin avainlukulistaa tunnistautumisessa. Myös kauppojen verkkosivuista voisi olla paljon hyötyä näkövammaiselle, jos ne olisi tehty ajatellen heidän tarpeitaan. Kaupassa käyminen ei ole ollenkaan yksinkertaista, jos ei ole käytössä avustajaa. Jos verkkosivut olisivat esteettömästi käytettävissä näkövammainen voisi rauhassa kotona tutustua tuotteisiin ja tehdä tilaukset kotoa. 

Miten kohtaat näkövammaisen?

Positiivista Suomessa on se, että suhtautuminen näkövammaisuuteen on joko neutraalia tai myönteistä. Ihmiset tarjoavat apua melko helposti. Kiinnostava yksityiskohta oli tieto, että maahanmuuttajat tarjoavat apua usein. Ticklen tiivisti näkövammaisen kohtaamisen ohjeet kolmeen kohtaan: 

1. Kohtaa näkövammainen ihmisenä. 
2. Tarjoa apua. Kysy, miten voi auttaa ja tee niin kuin hän toivoo. 
3. Iiris-Keskus auttaa, jos on kysyttävää. 

Totesimme yksissä tuumin, että vierailun anti oli yleissivistävää ja yleishyödyllistä ja  että kaikkien tulisi tietää nämä asiat, sillä koskaan ei voi tietää, milloin on tilanteessa, jossa voisi itse auttaa jotakuta näkövammaista.

Celia-kirjaston äänikirjat myös muiden käytettävissä

Luennolla esiteltiin myös Celia -näkövammaisten kirjaston palvelut ja Aviris- apuvälinekeskuksen toimintaa. Erityisesti Celian palvelut olivat kiinnostavia, sillä heidän palveluitaan voivat käyttää muutkin kuin näkövammaiset ja käyttäjissä onkin paljon mm. lukivaikeukeuden takia hitaasti lukevia, joita äänikirjat hyödyttävät. 

https://www.celia.fi/

Celia-kirjastossa on äänikirjoja kaunokirjallisuudesta ja peruskoulun ja toisen asteen oppikirjoista. Kaunokirjallisuuden lainaaminen on maksutonta kaikille, mutta oppikirjojen lainaaminen on maksullista. Palvelut kouluille ja opettajille ovat maksuttomia. Celia toimii yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa niin, että kirjastossa rekisteröidytään Celia-kirjaston asiakkaaksi ja lainaaminen tapahtuu sen jälkeen netin kautta. Rekisteröitymisen yhteydessä saadaan tunnukset, joilla voi lainata Celianetiin kirjautumalla. Rekisteröitymiseen ja asiakkuuteen ei tarvita mitään diagnooseja tai todistuksia esim. näkövammasta tai lukivaikeudesta, vaan riittää, kun kertoo, että äänikirjat hyödyttäisivät. 

Kirjoja voi kuunnella suoraan selaimen kautta, jolloin Crome-selain toimii kaikkein parhaiten, tai mobiililaitteeseen voi ladata maksuttoman Pratsam reader -ohjelman, joka toimii sekä androidilla että iPadilla. Lisäksi on käytössä Daisy Trio -niminen ohjelma, jolloin näkyvissä on koko teksti ja lukemisen aikana on mahdollista seurata myös tekstiä. Tämä ohjelma on erityisen hyvä lasten kanssa käytettäväksi, sillä Daisy-kirjoissa on myös kuvia. 

Oppari-palvelusta löytyvät maksulliset lukion ja toisen asteen oppikirjat äänikirjoina. Kirjat ovat hyviä esimerkiksi lukivaikeuksisille opiskelijoille. 2. asteen oppikirjat maksavat 20 € kappale. Jos jotain kirjaa ei ole palvelussa, siitä voi tehdä hankintaehdotuksen.  Lisäksi Celiassa on Luetus-kirjoja ja koskettelukirjoja, jotka on tarkoitettu vain näkövammaisille.

Aviris-apuvälinemyymälä

Myymälässä on tarjolla n. 800 erilaista tuotetta, joista osa on myynnissä myös muualla kuin Aviriksessa ja osa sellaisia, joita ei saa muualta. Kaikki tuotteet liittyvät jotenkin näkemiseen. Tarjolla oli paljon erilaisia suurennuslaseja ja tietoteknisiä apuvälineitä, mutta myös muuta mielenkiintoista, kuten langan neulansilmään pujottamiseen tarkoitettu kone, jota osti muutaman heikkonäköisille sukulaisilleni eikä kyllä ollut kaukana, etten olisi ostanut itsellenikin. 

Apuvälineiden tarvekartoitus etenee yleensä niin, että ensin asiakas menee silmälääkäriin ja sen jälkeen lääkäri tekee lähetteen silmäklinikalle, jossa tehdään kartoitus ja suositus apuvälineistä. Valkoista keppiä ei tarvitse ostaa itse, vaan sen saa maksutta, kun tarve on todettu. Työelämässä toimivan ja opiskelijan on helpompi saada apuvälineisiin maksusitoumus ja esimerkiksi lukulaite Kelan kautta kuin vanhusten. Valitettavaa on, että tällä hetkellä sairaanhoitopiirien välillä on suuria eroja siinä, mitä apuvälineitä on mahdollista saada maksutta. Jos näkövamma on aiheutunut tapaturmaisesti, vakuutusyhtiö vastaa apuvälineiden hankinnasta. 

Apuvälinekaupassa sai kokeilla eri välineitä vapaasti. Myös valkoisia keppejä roikkui naulassa ja niitäkin oli monenlaisia. Kokeilin kävellä suoraa käytävää silmät kiinni kepillä tunnustellen ja huomasin, että se ei ollut ollenkaan helppoa, vaikka oli nähnyt käytävän etukäteen ja muistin sen. En tunnistanut tuolin jalkaa enkä listaa enkä osannut arvioida kulkemaani matkaa ollenkaan. Kyllä olisi harjoittelemista, jos joutuisi opettelemaan kulkemista kepin kanssa. 

Kukaan ei osaa kaikkea, jokainen osaa jotakin, yhdessä osaamme kaiken!

Keudan ervat eli Kervat kävimme opintomatkalla Göteborgissa ja tarkemmin Mångkulturella Folkshögskolanissa, joka on  Finska folkshögskolan i Göteborgin osa. Oppilaitos sijaitsee  Angeredissa, joka on Göteborgin lähiö. Koulun sijaintiin ja historiaan liittyy hyvin mielenkiintoisia asioita. Koulun lähistölle saapuessaan ei voi olla huomaamatta, että se on keskellä teollisuusaluetta eikä näytä ollenkaan koululta.

Suomalaisten koulusta monikulttuuriseksi 

Alunperin koulu oli tarkoitettu suomalaissiirtolaisille ja vielä 1980-luvulla kaikki opiskelijat olivat suomalaisia. Siellä opiskeltiin suomen kieltä, kirjallisuutta ja kulttuuria ja opiskelijat olivat tulleet töihin Ruotsiin, suurin osa Volvon tehtaille. Opettajat llivat myös suomalaisia ja osa heistä työskentelee siellä edelleen. Minullakin on sellaisia sukulaisia, jotka olivat töissä Ruotsissa 70-luvulla. Olikohan kukaan heistä tuolla alueella silloin? Alueella asui tuolloin pääasaiassa pelkästään suomalaisia.  Sitten he ja kaikki muutkin suomalaiset muuttivat takaisin Suomeen. Mitä tapahtuikaan koululle, jonka nimi on edelleen Finska folkhögskolan, kun enää ei ollut ketään koulutettavia?

Minusta koulun historia on uskomaton osoitus joustavuudesta, kekseliäisyydestä ja sopeutumisesta ympäristön muutoksiin. Nyt alueella asuvista suurin osa on maahanmuuttajia eri puolilta maailmaa. Kauppakeskuksessa on ehkä enemmän tummaihoisia ja -silmäisiä asiakkaita kuin vaaleita ruotsalaisia puhumattakaan suomalaisista. Koulussa opiskellaan ruotsin kieltä ja kulttuuria ja heidän opettajinaan on myös muutama suomalainen maahanmuuttaja. Mieletöntä siis upeaa! Maahanmuuttajasta kotouttajaksi toiseen kulttuuriin. Koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu lopulta.

Kotoutuskoulutusta ruotsalaisittain

Maahanmuuttajien kotoutumis-/tai kotouttamisprosessi kuulosti melko samankaltaiselta kuin Suomen vastaavat toimet. En tiedä, tulkitsinko oikein, mutta minä kuulin esittelypuheenvuorossa kuitenkin jotain systemaattisempaa ja suunnitelmallisempaa kuin meillä. Olen itse työskennellyt vastaavassa prosessissa ja minusta yksi suurimpia ongelmia Suomen prosessissa on se, että koulutus ja kotouttamistoimet jäävät irrallisiksi palasiksi maahanmuuttajan elämässä ja on jotenkin sattumanvaraista, millaiseen koulutukseen pääsee ja miten onnistuu etenemään. Osa onnistuu, osasta tulee väliinputoajia, jotka eivät solahda mihinkään, vaan jäävät ikään kuin junnaamaan samaan vaiheeseen pääsemättä eteenpäin.

Ihmiset ja taustat ovat valtavan erilaisia ja silti kaikille tarjotaan samaa pakettia. Maahanmuuttajan pitäisi oppia kieli tietyssä ajassa ja tietty määrä kursseja käymällä ja kun on käyttänyt suunnitellut palvelut, ei voi osallistua niille uudelleen. Osittain kouluttajat Ruotsissa puhuivat tästä samasta ongelmasta, kun sanoivat, että noin 3 vuoden mittainen ohjelma on liian lyhyt joillekin ja että kaikki eivät saavuta tavoitteita koulutukselle varattuna aikana. On päivänselvää, että jos kielen opiskelu pitää aloittaa kirjainjärjestelmän ja lukutaidon opettelulla, on aivan eri asemassa kuin akateemisesti koulutettu länsimaista kirjoitusjärjestelmää käyttävä. Silti kaikille on varattu tietyllä tavalla sama aika, jossa pitäisi työllistyä ja löytää oma paikkansa yhteiskunnassa.

Angeridin koulussa oli käytössä meidän työvoimakoulutustamme vastaava systeemi. Yhteistyö kuulosti olevan tiivistä työvoimaviranomaisten kanssa, ja hyvä virkailija yhteistyökumppanina on kullanarvoinen koulutuksen ja opiskelijavalintojen onnistumisessa. Itse huomasin tämän saman työskennellessäni yhteistyössä TE-keskuksen kanssa. Hyvä koulutus saadaan loppumaan ja ajettua alas, jos työvoimavirkailijoilla ei ole tahtoa ja ymmärrystä hoitaa asioita järkevällä ja kokonaisuutta katsovalla tavalla. Suomen systeemi on valitettavan jäykkä ja byrokraattinen monessa asiassa. Tarjouspyyntöjärjestelmä ja kilpailutus vaikeuttavat koulutuksen kehittämistä ja jos vain raha ratkaisee, ei koulutuksen laadusta ole takeita. Nyt työvoimahallintoa ajetaan alas Suomessa niin voimakkaasti, että ei ole olemassa mitään asiakastuntemusta ja jatkuvuuden turvaamista yksilön koulutus- ja työllistymispolkujen suunnittelussa. Kaikki palvelu on siirtymässä verkkoon, joka on on kielitaidottomalle maahanmuuttajalle läpipääsemätön byrokratian viidakko.

Koulutukseen on varattu kaikkiaan kolme vuotta. Siinä ajassa pitäisi saavuttaa kielitaito, jolla pärjää ammatillisessa koulutuksessa, lukiossa tai työssä. Lisäksi koulutuksen aikana suoritetaan ruotsin perusopetulsen oppimäärä ja opiskelija saa päättötodistuksen. Ruotsin kielen lisäksi opiskellaan siis matematiikkaa, englantia ja reaaliaineita. Ensimmäinen jakso on tietyllä tavalla kartoittava ja orientoiva. Silloin hankitaan perustaidot opiskeluun ja kieleen. Jotkut aloittavat lukutaidon hankkimisesta, koska eivät ole saaneet lähtömaassaan mitään kouluopetusta. Tärkeä osa ensimmäistä jaksoa on myös erilaisten opiskelun esteiden löytäminen. Monilla on erilaisia selittämätömiä kipuja, unettomuutta ja muita epämääräisiä oireita. Usein näiden taustalla ovat traumaattiset kokemukset ja mielenterveyden ongelmat, mutta psyykkisistä vaikeuksista on monissa kulttuureissa erittäin vaikeaa tai mahdotonta puhua. Siksi näiden esteiden löytäminen ja tilanteen tai opiskelijan voinnin parantaminen on vaikeaa ja hidasta. Taustalta voi löytyä myös asunnottomuutta, päihteiden väärinkäyttöä tai mitä tahansa. Yksi kriteeri koulutukseen pääsemiseen, on vakituinen osoite. Joskus osoite keksitään tai ostetaan vain siksi, että pääsään etuisuuksien piiriin, mutta opiskeleminen on mahdotonta, sillä oikeasti asuntoa ei olekaan.

Vaikeuksien etsimisestä vahvuuksien löytämiseen

Tottumattomuus opiskeluun, opiskelutaitojen puute, keskittymisen pulmat tai oppimisvaikeudet voivat myös nousta esiin ryhmässä. Lukitestejä tai muitakaan testejä tai diagnooseja kouluttaja, joka opettaa aivan alussa ei pitänyt kuitenkaan kovin tärkeinä. Hänen mielesään ei kannata tuijottaa vaikeuksiin ja etsiä niitä, vaan etsiä mieluummin vahvuuksia ja keinoja, miten parhaiten saisi asiansa perille ja toimimaan. Tämä oli minusta hieno asenne, ja tässä olisi minulla ja monilla suomalaisilla oppimista. Vahvuuksien tunnistaminen on meille joskus paljon vaikeampaa kuin vikojen löytäminen. Haluaisinkin oppia menetelmiä, joilla voisi tunnistaa opiskelijoiden vahvuuksia ja joilla opiskelijat saisi itse tunnistamaan omat vahvuutensa.

Kaikki ovat oikeassa

Kouluttaja hämmästytti ainakin minut kertomalla, miten hän aloittaa kaikki ryhmät. Ensin hän kirjoitti tauluun sanan "Maxamed" ja sitten hän kysyi meiltä, mitä taululla lukee. Minä tietenkin luin niin kuin sinne oli kirjoitettu. Sitten hän kysyi, ovatko kaikki samaa mieltä ja kun mitään vastaväitteitä ei kuulunut, hän totesi, että sitten täällä ei ole ketään Somaliasta, sillä heidän mielestään siinä lukee Muhamed. Kun tämä keskustelu olisi käyty luokassa, hän olisi pyytänyt muita opiskelijoita kirjoittamaan saman sanan omalla kielellään. Sitten keskustelussa olisi edetty kiinnittämään huomiota siihen, miten sama sana voidaan kirjoittaa monella eri tavalla ja kuitenkin tarkoitetaan samaa ja kaikki ovat oikeassa. Kouluttaja sanoi, että tämä on hyvin täkeää ja tähän palataan kurssin aikana monta kertaa eri yhteyksissä. Jopa kielen oppimateriaalissa, jonka hän oli itse valmistanut, oli kolme sellaista kuvaa, joissa voi nähdä eri asioita ja eri ihmiset huomaavat eri asioita ensin, eivätkä välttämättä näe kuvaa samalla tavalla, mutta silti kuva on kaikille sama. Elämme samassa maailmassa ja näemme samat asiat, mutta silti me näemme ne eri tavalla eikä yksi tapa ole oikeampi kuin toinen. Minä olen vaikuttunut! Tämä täytyisi ottaa ehdottomasti käyttöön jotenkin jossain yhteydessä.  Hänen mottonsa oli: "Ingen kan allt, alla kan någonting, tilsammans kan vi allting!"

Ipadejä ja muita opetusmenetelmiä

Kävimme seuraamassa muutamaa oppituntia ja eräällä alkeistason kurssilla oli valjastettu käyttöön iPadien sovellusten koko kirjo. Opettaja jakoi kaikille pädit ja etsi kullekin omaan tasoon ja tilanteeseen sopivan harjoitteen ja ohjasi tunnin aikana aina muutamaa oppilasta kerrallaan samaan aikaan, kun osa teki itsenäisesti harjoitteita koneilla. Opetus oli siis eriytettyä ja yksilöllistä, mutta tarvittaessa myös yhteisöllistä. Kaikissa laitteissa oli samat sovellukset ja ohjelmat, joten oli aivan sama, minkä koneen opiskelija sai käyttöönsä milläkin kerralla. Olen tietoinen, että iPadeille ja androideille on tehty hyviä sovelluksia, joita voisi käyttää myös erityisopiskelijoiden apuna eri asioissa. Joihinkin sovelluksiin,  esim. lukiopetuksen ohjelmiin, olen tutustunutkin jonkin verran, mutta en ole vielä löytänyt riittäväasti aikaa perehtyä kaikkiin mahdollisuuksiin. Tilasin oppaat, joissa esitellään näitä ohjelmia ja toivon, että opintojen aikana voisin laajentaa tätäkin osaamistani.

Kaikkea teknistä osaamista hienompana ja mieliinpainuvimpana vierailusta jäi kuitenkin mieleen lämmin, suvaitsevainen, toisia kunnioittava ja avoin ilmapiiri, joka näkyi henkilökunnan keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja suhteessa opiskelijoihin ja meihin vieraisiin. Opettajilla oli erilaisia taustoja, heitä oli monennäköisiä ja -kokoisia ja -ikäisiä. Kaikki tuntuivat kuitenkin sopivan joukkoon ja täydentävän toisiaan. Nyt tämä alkaa kuulostaa jo liiankin ylistävältä ja siirappiselta, mutta uskon vahvasti kannustavan ilmapiirin voimaan ja asenteen merkitykseen. Kannustaminen ja hyväksyminen on usein paras tuki, jonka erityisopettaja voi antaa.

http://www.finska.fhsk.se