Tänään esittelin VIA-vahvuuskyselyn ja positiivisen psykologian ajatuksia valmistuville kuva- ja mediataiteen osaamisalan opiskelijoille. Esittelin asian niin, että se liittyy omiin opintoihini ja että testin tekeminen on vapaaehtoista.
Ryhmä on lukiopohjainen ja siinä on todella lahjakkaita ja älykkäitä opiskelijoita. Osa heistä on myös hyvin kriittisiä ja ottavat mielellään kantaa asioihin. Testi ja siihen liittyvä teoreettinen esittelyni herättikin keskustelua. Asia alkoi selkeästi kiinnostaa muutamia. Painotin erityisesti sitä, että kyse on näkökulman vaihtamisesta: ei katsota sitä, mikä on puutteellinen, rikki tai sairas ja mietitä, miten sitä voisi korjata tai sen aiheuttamaa negatiivisuutta vähentää vaan lähdetäänkin liikkeelle toisesta päästä eli etsitään sitä, mikä toimii, on hyvää ja positiivista ja mietitään, miten sitä voitasiin lisätä.
Osa opiskelijoista halusi tehdä testin. Testin kysymykset herättivät jonkin verran keskustelua ja niiden taustalla olevan amerikkalaisen asenteen läpitunkeminen häiritsi jonkin verran joitakin opiskelijoita. Keskustelimme myös siitä, miten tämä vaikuttaa testin tekemiseen ja siitä, miten kielestä toiseen kääntäminen ei pelkästään riitä, vaan pitäisi myös miettiä, miten kysymykset istuvat kulttuuriimme ja mitä piilomerkityksiä, oletuksia ja elämänkatsomuksia kysymysten takana on.
Ensimmäisten saatua tulokset esiin alkoi kuulua riemunkiljahduksia, iloista naurua, toisille huutelemista. Nämä reaktiot houkuttelivat muutaman muunkin kokeilemaan testiä. Yksi opiskelija ei jaksanut tai halunnut tehdä testiä loppuun asti. Yksi opiskelija pohti, onko totuudenmukaista kertoa vain positiivisia asioita ja että ovatko listan loppupuolelle sijoittuneet sitten heikkouksia. Keskustelimme tästä myös yhdessä. Avasin keskustelussa myös ideologiaa, jota Kaisa Vuorinen käyttä lasten kanssa: on tärkeää, että oppii tunnistamaan näitä ominaisuuksia omassa toiminnassaan.
Ei liene yllätys, että monen ydinvahvuuksien kärkipäässä oli luovuus! Lisäksi kahden yhdinvahvuuden joukossa olivat muun muassa kiitollisuus, uteliaisuus, arviointikyky, kauneuden ja erinomaisuuden arvostaminen sekä huumorintaju. Hyveistä tulivat esille siis viisaus ja henkisyys. Testitulos vahvisti, että ilmiselvästi opiskelijat ovat oikealla alalla ja oikeassa paikassa, kun ovat meillä opiskelemassa kuva-artesaaneiksi.
Tunnit olivat osa ns. kuvataiteilijan portfolion laatimiseen liittyvää kokonaisuutta. Opiskelijat kokoavat omista töistään ne, joilla haluavat osoittaa omaa osaamistaan ja persoonallista otettaan. Eräs opiskelija totesi, että vahvuuksien kuvauksiahan voisi käyttää portfolion Artist's Statementissa, jossa pitää sanallistaa omaa taiteen tekemisen tapaansa ja sitä, miksi tekee sitä, mitä tekee ja kuvata omaa tekemistään. Minä kannustin tietenkin, että näitä vahvuuskuvauksia voi ehdottomasti hyödyntää portfoliossa ja työnhaussa ja tilanteissa, joissa pyydetään kuvailemaan omia vahvuuksia.
Pyysin lopuksi kirjoittamaan muutaman ajatuksen siitä, mitä testin tekeminen tai testitulos heissä herätti. Ne, jotka kirjoittivat jotain, pitivät testin tekemistä hauskana, kiinnostavana ja helppona. Kokemus oli siis myönteinen. Testi oli vahvistanut omaa käsitystä itsestä ja toiminut itsetutkiskelun välineenä. Yhdessä palautteessa sanottiin, että "testi oli hyvä ja antoi perspektiiviä tämän hetkisen 'minän' kohtaamiseen". Minusta tämä oli hyvin mielenkiintoisesti ilmaistu! Yhdessä palautteessa kritisoitiin testin amerikkalaista tyyliä. Testin positiivista vaikutusta kuvannee myös se, että kuulin, kuinka juuri innokkain opiskelija kertoi testin tekemisestä toiselle opettajalle ja sanoi ylpeänä, että hänen ydinvahvuutensa on luovuus. Varmasti siitä saa ollakin ylpeä. Ihanaa!
Tein itselleni taulukkopohjan, johon kerään eri ryhmien opiskelijoiden testin tuloksista ydinvahvuuksia. Minusta on mielenkiintoista nähdä, miten eri yksiköiden erot näkyvät. Olen edelleen tosi kiinnostunut tästä "pienoistutkimuksestani".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!