Lokeroinnista pois! Työllistymisen mahdollisuudet -seminaari

Ensimmäisessä puheenvuorossa sai hyvää tietoa vammaisjärjestöjen työllisyyspalveluista. Asenteen muokkaamisessa on edelleen paljon työtä puheenvuoron pitäjänkin kokemuksen mukaan. Esitteen johdannossa tämä kiteytettiin minusta hyvin: "Vamma tai sairaus ei saa määritellä ihmisen osaamista työssään. Oikeilla tukitoimilla ja esteettömällä työympäristöllä on suuri merkitys sille, että  kaikilla on mahdollisuus tehdä työtä."

Bongasin esitteestä heti muutaman järjestön, joiden palveluista voisin hyötyä töissä tai opiskelussa. Minua kiinnostivat erityisesti Mielenterveyden keskusliitto, Kuuloliitto, Suomen kuurosokeat, Näkövammaisten liitto, johon olenkin jo tutustunut sekä Vates-säätiö.

Esitteessä kerrottiin  myös työllistämisen tuista, joista ilokseni huomasin tutustuneeni jo  esimerkiksi siirtymätyöhön,  jota järjestetään Klubitalojen kautta. Nämä järjestöjen tarjoamat tuet täytyy kyllä ottaa aktiivisemmin käyttöön jatkossakin.

Arvokas vinkki luennoitsijalta oli myös Duunimentori-sivusto. Olin utelias ja kävin pikaisesti tutustumassa sivustoon ja uskon kyllä voivani käyttää sivustoa hyväksi opetuksessani.

Paneelikeskustelusta mieleen jäi eniten K-kauppaketjun mahtava panos osatyökykyisten työllistymisessä. Pysyvän henkilökunnan palkkaaminen ja palkkatuki on otettu käyttöön.  Panelisti oli kyllä niin positiivinen, että se antoi toivoa. Mutta yleisöstä tuleva kommentti palautti taas maan pinnalle ja huomasi sen, että usein moni asia riippuu henkilöstä kenen kanssa on tekemisissä, hyvässä ja pahassa.

Yleisökysymykseen vastauksena tuli tärkeää tietoa: työnantajalla ei ole oikeutta kysyä työnhakutilanteessa vammasta eikä siitä ole pakko kertoa, jos se ei vaikuta työturvallisuuteen. Itse hakija voi kertoa vammastaan, jos haluaa. Tämä on varmasti näin teoriatasolla, mutta en tiedä, meneekö asia käytännössä aivan näin kauniisti. Tästä on varmasti kokemusta monella vammaisella itsellään. 

Opiskelijan kommenttipuheenvuoro lopuksi oli ehkä paneelin paras puheenvuoro. Hän muistutti, että ei pitäisi niputtaa vammaisia yhdeksi ryhmäksi, sillä joukkoon mahtuu todella erilaisia ihmisiä ja erilaista osaamista. Aina pitäisi katsoa yksilöä ja kysyä häneltä itseltään, mitä hän osaa ja pystyy eikä määritellä ihmistä vamman perusteella. 

1. Langat omissa käsissä - kokemuksia yrittäjyydestä

Steinerpdegogi, elämänlaadun valmentaja, naurujoogaohjaaja Noora Västinen 

Erityisesti alaotsikon määritelmät kuulostivat tosi kiinnostavilta! Aluksi tehtiin muutama naurujoogaharjoitus. Huomasin, että niskat ovat ihan jumissa ja jotain tarttis tehdä ilmiselvästi. "Kolme minuuttia tehokasta naurua vastaa 45 minuutin rentoutusta", sanoo Noora Västinen. Uskallusta, uskoa omaan tekemiseen ja rohkeutta on vaadittu Nooralta, mutta sitä riittää! Hän ryhtyi yrittäjäksi 17-vuotiaana, kun ei saanut työssäoppimispaikkaa eikä olisi voinutkaan työskennellä kaupassa hyllyjen täyttäjänä, kuten muut. Noora sanoo, että koskaan vammaisuus ei ole ollut hänelle este. Hän ei ottanut vastaan eläkettä, jota hänelle tarjottiin 16-vuotiaana, vaan meni kauppaoppilaitokseen ja alkoi yrittäjäksi.

Luennon aikana Noora teetti meillä pienen harjoituksen, jossa piti muistella jotain sellaista asiaa, josta on ehkä haaveillut esimerkiksi 10 vuotta sitten tai jota ei ole ollut silloin ja nyt se on totta omassa elämässään. Minä jaoin Nooran kokemuksen haaveiden toteutumisesta. 10 vuotta sitten koko elämäni oli toisenlainen ja nyt minulla on sellaista, mitä en uskonut koskaan saavani.  Noora kehotti huomaamaan elämän pienet asiat ja olemaan kiitollinen elämästä ja myös osoittamaan kiitollisuutta toisille, niille,  jotka ovat auttaneet meitä.

Elämässä on kysymys on asenteesta. Jos asioita ei voi muuttaa, on etsittävä vaihtoehtoja eikä pidä jäädä valittamaan ja tuijottamaan epäkohtia. "Älä valita, ala valita!", oli Nooran äiti sanonut. Se oli tuntunut nuoresta välillä kovalta, mutta se oli opettanut asennetta. Nuoren tukeminen, kannustaminen ja häneen uskominen on Nooran mielestä tosi tärkeää opettajan työssä. Hän antoi ohjeeksi meille: "Kysy nuorelta: Mistä sinä sytyt?  Mistä innostut?  Mikä sinua innostaa?" Mietimme vieruskaverini ja kollegani kanssa, että pahinta ehkä on, kun välillä tapaa nuoria, jotka vastaavat, että eivät tiedä tai että eivät innostu mistään.

Lopuksi sai valita itselleen kortin, jonka Noora on itse piirtänyt. Hän on myös tehnyt kuvakirjan Roisku ja Loisku,  jonka kuvitus pääsi lopulta Vallilan verhoihinkin,  vaikka kuvaamataidon opettaja oli sanonut, että Noora ei osaa piirtää. Ei voi kuin kunnioittaa ihmistä, jonka asenne on se, mikä Nooralla on. Kortin takaa löytyi runo, joka oli minulle niin sopiva, koska aina en aamulla millään jaksaisi nousta sängystä.  

2. Miten laajentaa hyvän tyypin määritelmää rekrytoinnissa?

Kaikki porkkanat eivät olekaan oransseja! Rekrytoinnissa pitäisi välttää ennakkoasenteita. Keskipisteessä pitäisi rekrytoinnissa pitää aina työssä tarvittavan osaamisen kartoittaminen eikä vaatia hakijalta sellaisia taitoja, joita työssä ei tarvita. On absurdia edes esittää kysymystä, mikä työ sopii vammaiselle, sillä vammaisia ei voi asettaa saman otsikon alle ja ylipäätään tulisi päästä tästä ennakkoasetelmasta eroon. 

"Valmis totuus toisesta, jähmettää!" lainasi luennoitsijan Bahtinia. Nyt minä sain nimen sille ilmiölle, johon olen itsekin törmännyt: on hirveää kuulla toisen suusta kuvaus omista ominaisuuksista ja persoonasta. Se todella jähmettää, varsinkin kun kuvaus on usein omasta mielestä aivan vääristynyt. Antaisimmeko siis jokaisen itse määritellä itsensä! Rekrytoinnissakin pitäisi välttää ennakkoasenteiden vaikutusta. Kaikki, mitä luennoitsija esitti, oli varmasti hyvää, mutta jäin silti miettimään, miksi oikeudenmukaisuus ei valitettavan usein toteudu. Taitavat ja osaavat eivät saa työtä, ja pätevät, kokeneet ja työssään intohimoisetkin irtisanotaan liian usein. 

3. Verkkokauppa i-puoti ja CanDo-tuotteet

Tämä työpaja yllätti minut niin, että sain sieltä ihan muuta kuin luulin. Luulin kuulevani jotain apuvälineistä tai jostain vastaavasta, mutta sainkin tietoa muista kiinnostavista ja toivoa herättävistä asioista. Invalidiliiton ja Validian yhteistyöhankkeet avasivat uuden näkökulman päivän teemaan. Tosiaankin vammaiset, myös vaikeavammaiset, voivat ja osaavat tehdä asioita, jos luodaan edellytyksiä ja tuetaan toimintaa sopivasti. Verkkokauppa i-puoti ja siellä myynnissä oleva tuoteperhe CanDo koostuu tuotteista, joita vaikeavammaiset opiskelijat ovat itse suunnitelleet ja valmistaneet. Samalla on harjoiteltu työelämätaitoja ja yrittämistä. 

Idean taustalta löytyy sama tarina kuin monen muunkin vammaisen yrityksen tai menestyksen takaa: jos nykyinen järjestelmä ei hyväksy tai siitä ei löydy paikkaa, paikka on luotava itse. Vaikeavammaisten opiskelijoiden oli tosi vaikeaa ja lähes mahdotonta löytää työssäoppimispaikkaa. Yritykset eivät olleet valmiita edes kokeilemaan tai antamaan mahdollisuutta näyttää osaamista. Kyselijöillle osoitettiin ovea tai invavessaa. Tämän nöyryyttämisen lopettamiseksi oppilaitoksessa alettiin kehittää omaa yritystoimintaa. Tuotekehittely, ideointi, markkinointi, pakkausten valmistaminen ja kaikki muukin toimintaan liittyvä tehtiin opiskelijoiden työnä eri alojen osaamista hyödyntäen. Projektin onnistuminen on kohottanut osallistujien itsetuntoa ja uskoa siihen, että pystyy ja osaa tehdä asioita.

4. Vammalla ei tehdä työtä, vaan osaamisella ja persoonalla

Viimeiseksi työpajaksi valitsin Osku Timosen vetämän pajan. Se olikin tosi hyvä päätös päivälle. Osku Timosen valloittava, positiivinen ja innostava persoona ei jättänyt ketään huoneessa kylmäksi. Oskun mielestä ihmisten lokeroinnista, millä tahansa perusteella, pitäisi päästä pois. Sanavalmiina ja rohkeana miehenä hän on raivannut itselleen tilaa ja murtanut varmasti monen ihmisen ennakkoluulot. Osku ei ole missään vaiheessa antanut muiden määritellä, mitä voi tehdä ja mihin hän pystyy. Hänessä oli minusta samaa periksiantamattomuutta ja sinnikkyyttä kuin Noora Västisessäkin. Hän on ehtinyt elämässään vaikka mitä. Hänellä on monta tutkintoa monesta eri oppilaitoksesta ja eri aloilta.

Omalla sanavalmiilla suorasukaisuudellaan hän on varmasti saanut muutaman ihmisen miettimään omia ennakkoasenteitaan uudestaan. Tällaisia ihmisiä tarvitaan! Minulle jäi parhaiten mieleen hänen kuvauksensa omasta työnhakuprosessistaan ja siitä, miten hän oli pohtinut erityisammattioppilaitoksesta valmistuneisiin lyötäviä leimoja. Eräässä tilanteessa hän oli käynyt seuraavan kaltaisen keskustelun rekrytoijan kanssa:  

- Jaa, olet valmistunut Luovista. Mikäs vaikeus sinulla sitten on? kysyy työnantaja katsoessaan todistuksia.

- Miten niin? Mikäs vaikeus sulla? vastaa Osku ja saa varmasti tällä kommentillaan kysyjän nielaisemaan kahdesti.

Osku antoi kaikille kotitehtäväksi mennä googleen ja kirjoittaa sinne "Elä täysii". Minä tein työtä käskettyä. Tee sinäkin niin ja klikkaa linkkiä, niin tiedät, mitä Osku Timonen tekee: elää varmasti täysii koko ajan!

Työt alkoivat: ryhmäyttämistä ja hojkseja

Työt ovat alkaneet vauhdikkaasti. Ensimmäisellä viikolla kävin kaikissa uusissa ryhmissä tutustumassa ja keskustelemassa ryhmän säännöistä tai periaatteista. Tämä oli uusi kokeilu koulussamme, että erkkaope on mukana ensimäisen viikon opintoihin orientoitumisessa ja ryhmäytymisessä. Minusta tämä oli hyvä juttu. Nyt uudet opiskelijat muistavat ehkä minut paremmin, kun olin ryhmässä pidemmän aikaa ja keskustelin heidän kanssaan. Ehkä heidän on helpompi ottaa yhteyttä tarvittaessa. Minä näin myös opiskelijat ja ehkä tunnistankin heistä ainakin osan. Suurin osa opettajista piti kokeilua hyvänä, osa suhtautui vähän varauksellisesti ja ymmärsi roolini ehkä mielestäni jotenkin oudosti. Kaikki kuitenkin suostuivat siihen, että kävin ryhmässä.

Olen kartoittanut hojks-opiskelijoita ja yrittänyt sopia tapaamisia hojksin päivittämistä varten. Yksi opettaja sopi tänään tapaamisen uuden ryhmänsä opiskelijalle, jolla voisi olla hojksin tarve. Yksi uusi hojks on jo tehty ja yksi vanha päivitetty. Yhden opiskelijan kanssa päädyttiin jatkamaan opintojen keskeytystä. Olen sopinut osallistumisesta hops-keskusteluihin monen ryhmän opettajan kanssa. Kalenterissa on siis paljon sovittuja tapaamisaikoja. Valitettavasti on myös niitä opiskelijoita, jotka eivät vastaa soittoihin ja viesteihin.

Monenlaista huolta on jo nyt minulla ja muillakin opettajilla. Jotenkin haluaisi heti tarttua kaikkeen, mutta aika ja päivät kuluvat niin nopeasti ja tuntuu, ettei millään ehdi kaikkeen, mihin haluaisi. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että on vasta toinen viikko.

Sovin uuden verkostotapaamisen Nuovoon, Järvenpäähän. Menen sinne yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Hänen mielestään Järvenpäässä on hyvä tilanne nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuudessa. Nuovossa on käynyt meidän koulumme opiskelijoita ja tällä viikolla meillä piti olla yksi palaveri, jossa on työntekijä Nuovosta, opiskelija, minä ja terveydenhoitaja. Me olimme paikallla, mutta opiskelija ei. Näinkin välillä käy. Kerron Nuovosta lisää, kun olen käynyt siellä.

Tänään suosittelin Helsingin klubitalon toimintaan osallistumista ja Suomen mielenterveysseuran vertaisryhmiin ilmoittautumista yhdelle opiskelijalle. Tämä on verkostotehtävän ansiota. Nyt minulla on tietoa näistä enemmän ja myös yhteyshenkilö, jolle soitin. Mahtavaa! Kiinnostavaa nähdä, tuottavatko nämä jotain tulosta, lähteekö opiskelija mukaan. Ainakin olen yrittänyt ja tarjonnut jotain konkreettista!

Risteys ja Matkalla: uusia terapiapalveluja Järvenpäässä

Pääsin tutustumaan uuden uutukaisten terapiapalveluiden uusiin toimitiloihin Järvenpäässä. Kuraattori Seija Salo ja kouluterveydenhoitaja Marjo Auroila ovat aloittamassa terapiapalveluja ja toiminimiksi he ovat valinneet prosessia kuvaavat nimet: Risteys ja Matkalla.

Terapiaan hakeutuminen on elämässä aina tietynlainen risteyskohta. Siinä on mahdollisuus etsiä uusia teitä ja tehdä päätöksiä, mihin suuntaan elämässään lähtee jatkamaan. Terapia on matka, joka usein johtaa tuntemattomaan, tuo uutta elämään, eikä sitä aloittaessa aina tiedä, mihin matka johtaakaan. Minusta nimet ovat erityisen onnistuneet ja hyvät.

Salo ja Auroila ovat käyneet läpi ratakaisukeskeisen terapeutin 3- tai 4-vuotisen koulutuksen. Koulutusta järjestää Lyhytterapiainstituutti. Ratkaisukeskeinen lyhytterapeuttikoulutus on 30 opintopisteen laajuinen koulutus, joka on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Koulutus antaa osallistujille valmiudet käyttää asiakastyössä ratkaisukeskeisiä, lyhytterapeuttisia menetelmiä.

 Ratkaisukeskeinen psykoterapia on lyhytterapiamenetelmä, jossa ei sovita etukäteen kuinka pitkään terapia kestää, mutta johtuen terapian kesto on yleensä huomattavasti lyhyempi kuin perinteisemmän psykoanalyyttisen terapian. Vierailun yhteydessä keskustelussa tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että useimmiten terapeutti kehittää itse oman menetelmänsä ja käyttää aineksia useammasta terapiamuodosta eikä välttämättä käytä puhtaasti jotain tiettyä menetelmää. Ratkaisukeskeinen terapia kestää niin monta käyntiä kuin tarvitaan. Perinteisessä terapiassa asiakas käy terapiassa kerran tai kaksi viikossa. Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa yleensä jokainen seuraava istunto sovitaan erikseen.

Ratkaisukeskeinen terapia on joustavaa sen suhteen ketä terapeutti tapaa, missä asiakasta tavataan ja miten. Terapiatyölle on luonteenomaista asiakaslähtöisyys, käytännöllisyys, tulevaisuuteen suuntautuminen ja voimavaralähtöisyys. Ratkaisukeskeisessä terapiassa ongelmien taustatekijöillä on huomattavasti pienempi rooli kuin esimerkiksi perinteisessä psykoanalyyttisessä terapiassa. Keskustelun painopiste on asiakkaan voimavaroissa ja siinä, miten hän voi näitä voimavaroja hyödyntäen ratkaista ongelmiaan.

Terapiaan hakeudutaan yleensä lääkärin lähetteellä sen jälkeen, kun on saatu Kelalta kuntoutuspäätös. Kela myöntää kuntoutuskorvausta yleensä vuodeksi kerrallaan ja korvaa tietyn määrän terapiakertoja ja niistä tietyn summan. Risteyksen terapiapalvelussa yksi käynti maksaa 80 €, josta Kelan korvauksen jälkeen asiakkaalle jää itsemaksettavaksi 22 €.

Terapeutin etsiminen jää useimmiten asiakkaan tehtäväksi. Kun on saanut lausunnon, pitäisi alkaa etsiä sopivaa terapeuttia. Tämä ei välttämättä ole ollenkaan helppo tehtävä. Asiakas voi olla siinä vaiheessa huonossa kunnossa, masentunut ja aloitekyvytön. Terapeutteja on kyllä monenlaisia ja suuntauksia on erilaisia, valinnanvaraa näennäisesti on paljonkin. Tosiasiassa monet terapeutit ovat hyvin varattuja eivätkä ota uusia asiakkaita. Huonokuntoisen asiakkaan pitäisi jaksaa etsiä tietoa, ottaa yhteyttä, soittaa, lähettää sähköpostia ja sopia aikoja. Olisi hyvä myös vertailla ja käydä tutustumassa useampaan kuin yhteen terapeuttiin, jotta löytyisi se, jonka kanssa vuorovaikutus ja yhteistyö toimii ja luottamussuhde terapeutin ja asiakkaan kanssa voisi syntyä.

Silloin tällöin törmään työssäni sellaiseen opiskelijaan, joka on tässä vaiheessa. On tosi hyvä, että nyt minulla on 2 terapeuttia, joiden palvelua voin suositella ja antaa yhteystiedot.

Klubitalolta saa tukea myös opiskeluun

Elokuun ensimmäinen tiistai alkaa kahvikupposella Kurvissa vastapäätä Helsingin klubitaloa. Sovin tapaamisen Vilma Kettlen kanssa jo alkukesällä, ja silloin elokuun alku tuntui vielä kaukaiselta. Tässä nyt kuitenkin ollaan, ensi viikolla alkavat työt ja sitten pian jo opiskelutkin taas.  Tänään odotan saavani tietoa Klubitalojen toiminnasta ja palveluiden käyttäjistä tai asiakkaista tai miksi heitä nyt sitten kutsutaankin. Jonkinlainen hämärä mielikuva toiminnasta minulla onkin jo, mutta tosiaankin hämärä. Kohta tiedän enemmän. Muistelen, että olisin käynyt jonkin toisen työni yhteydessä tutustumassa Tampereen klubitalon toimintaan muutama vuosi sitten.

Aamu klubitalolla alkaa aamupalaverilla ja työnjaolla,  johon minäkin pääsin tutustumaan.Toinen työnjako tehdään lounaan jälkeen, joten myös aamu-uniset ehtivät toimintaan mukaan. Kurvin talossa on 3 alaa: ravintola, työ- ja opintoala ja hallinto. Yleensä työnjako pidetään aloittain ja katsotaan työtehtävät sen mukaan, ketä työnjaossa on mukana ja mitä työtehtäviä on jaossa. Vakituista henkilökuntaa on jokaisella osastolla 3, ja lisäksi talossa työskentelevät ainakin johtaja ja opintovastaava, kaikkiaan vakituista henkilökuntaa on tällä hetkellä 14. Talossa on myös usein harjoittelijoita ja työssäoppijoita useilta eri aloilta.

Töiden onnistuminen ja talon toiminnan pyöriminen edellyttää kuntoutujien työpanosta, sillä vakituinen henkilökunta ei pysty yksin millään tekemään kaikkea. Päivän aikana talossa käy tekemässä erilaisia tehtäviä 60 - 80 jäsentä eli kuntoutujaa, mikä on minusta huikea määrä. Vaatii hyvää organisointia ja joustavuutta työskennellä näin suuren vaihtuvan joukon kanssa. Jotkut jäsenistä käyvät aktiivisesti joka päivä, joku voi osallistua kerran viikossa tai kerran kuussa. Koskaan aamulla ei ole varmaa, keitä on mukana. Talon toiminnan yksi periaate onkin, että kaikki tekevät tarvittaessa kaikkea ja tarpeen mukaan mennään auttamaan myös eri osastoille, jos siellä on pulaa tekijöistä. 

Työnjaossa kaikkien nimet kirjoitetaan tauluun ja jokainen saa kertoa, mihin työhön haluaa osallistua sinä päivänä. Tiistai on perinteisesti siivouspäivä, joten nyt kaikille oli jaossa jotain siivoustehtäviä. Lisäksi eri henkilöillä kuulosti olevan oman erikoisalansa töitä, joita ilmoittivat jatkavansa. Jos satunnainen tai uusi kävijä ei osaa itse ehdottaa itselleen työtehtävää, hänelle ehdotetaan erilaisia tehtäviä, joissa tarvitaan tekijöitä. Hän voi mennä myös jonkun pariksi ja näin päästä alkuun hommissa. Ketään ei pakoteta mihinkään eikä työtehtävän laajuutta tai aikaa määrätä, vaan jokainen osallistuu omien kykyjensä ja voimiensa mukaan. Periaatteena onkin, että jokaisella pitää olla oma halu tehdä asioita. Minunkin nimeni kirjoitettiin tauluun tänään ja tehtäväkseni ilmoitin tutustumisen toimintaan.

Klubitalotoiminta on kansainvälistä ja sen tulee täyttää tietyt standardit kaikkialla. Toiminta on suunnattu mielenterveyskuntoutujille. Tavoitteena on tarjota mielekästä toimintaa, oppimismahdollisuuksia sekä kuntouttava yhteisö. Osallistuminen on vapaaehtoista ja jokainen työskentelee omien voimavarojensa mukaan. Tärkein ja perinteisin työmuoto on tukea kuntoutujan työhön palaamista. Tähän pyritään perehtymällä työhön ja työelämässä tarvittaviin taitoihin klubitalon tehtävissä ja siitä edetään siirtymätyön ja tuetun työn kautta löytämään ns. tavallinen työpaikka. Suurin osa asiakkaista ei tule nykypäivänä kuitenkaan työllistymään kokopäivätyöhön vaan on ehkä koko elämänsä osatyökykyinen, mutta juuri tällaisten työpaikkojen löytäminen vapailta markkinoilta on haastavaa. Kuvassa olevassa esitteessä kerrotaan siirtymätyöstä ja tuetusta työstä.

Nykypäivän työmarkkinat ovat erityisen haastavat ja työpaikkoja ei ole kaikille. Siksi toimintaa klubitalollakin on kohdistettu myös opiskeluun ja siinä tukemiseen. Tämä oli  minun kannaltani erityisen hyvä ja kiinnostava asia. Opiskelu on yhtä lailla haastavaa kuin työn tekeminenkin mielenterveyskuntoutujalle. Kuitenkin opiskelu voi olla myös kuntouttavaa toimintaa, kun löydetään sopiva tuki ja opiskeluun sopiva intensiteetti niin, että se on mielekästä mutta ei liian haastavaa. Oppilaitoksen edustajana otan erityisen mielelläni erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle lisätuen,  joka olisi koulun ulkopuolelta. Ulkopuolinen taho voi nähdä asioita eri vinkkelistä tai päästä käsiksi sellaisiin seikkoihin ja opiskelun ongelmakohtiin,  joita oppilaitoksessa ei jostain syystä havaita. 

Helsingin klubitalolla on oma opintoneuvoja, Vilma Kettle, joka opasti minua tutustumiskierroksella opiskelijajäsenen kanssa.  Kettle ottaa vastaan kaikki sellaiset asiakkaat,  jotka kaipaavat tukea nimenomaan opiskelussa. Sovimme hänen kanssaan yhteistyöstä, jos minulla on sellaisia helsinkiläisiä opiskelijoita, joiden voisin kuvitella hyötyvän toiminnasta. Uskon, että tästä vierailusta tulee olemaan hyötyä nykyisessä työssäni. Minulle tuli heti mieleen muutama opiskelija. Opiskelija saa siis klubitalolla henkilökohtaista ohjausta ja apua opintojen suunnitteluun ja tukea opintojen etenemiseen. Lisäksi siellä kokoontuu opiskelijoiden tukiryhmä, jossa saa myös vertaistukea toisilta opiskelijoilta. 

Esitteessä kerrotaan tuesta, jota tarjotaan opiskelijalle ja oppilaitoksille.

Esitteessä painottuu yksilöllisen tuen lisäksi yhteisön merkitys. Yhteisössä on mahdollisuus saada tukea, kannustusta ja hyväksyntää, mikä on erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle aina ensiarvoisen tärkeää. Oppilaitokset voivat ohjata toimintaan mukaan, ja keskustelussa Kettlen kanssa totesimme, että olisi parempi hakeutua jo varhaisessa vaiheessa toimintaan mukaan eikä odottaa asioiden kriisiytymistä, mahdollista romahdusta ja sairaalajaksoa, jolta ehkä ohjattaisiin toimintaan mukaan.   

Kubitalo voisi olla myös hyvä työssäoppimispaikka sellaiselle opiskelijalle, jonka on vaikea lähteä mukaan hektiseen työelämään tai jolla on ongelmia sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ryhmätyöskentelyn kanssa. Siellä olisi mahdollisuus harjoitella yhteistyötä ja tiimityön tekemistä tuetusti, sillä talossa on kokemusta nimenomaan tällaisesta valmennuksesta. Keskustelimmekin tästä mahdollisuudesta Kettlen kanssa. Klubitalo on turvallinen paikka harjoitella työelämän sääntöjä ja käytäntöjä myös silloin, kun elämänhallinnan kanssa on ongelmia. Tavallinen työpaikka ei ehkä suhtaudu näihin pulmiin niin joustavasti kuin taho, jonka tehtävä on valmentaa työelämään ja tukea ihmistä löytämään oma polkunsa. Pidän tämän mielessä, kun keskustelen ammatillisten opettajien kanssa ja kun suunnitellaan erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan työssäoppimisjaksoja. 

Koska Klubitalojen toiminta on aina paikallista, minun täytyykin seuraavaksi tutustua Järvenpään, Tuusulan ja Keravan klubitalotoimintaan, sikäli kuin sitä on. Järvenpäässä toimintaa on, sen verran sain jo selville. Nettisivut jo löysin: http://www.ku-klubitalot.fi/.  Tästä jatkan seuraavassa tai jossain myöhemmässä postauksessani. 

Lisätietoa: 

Helsingin klubitalojen toiminnasta lisää nettisivuilta: http://helsinginklubitalo.org/ 

Opintoklubin toiminnasta kerrotaan myös blogissa 

https://opintoklubi.wordpress.com. Minun kirjoituksenikin julkaistaan ehkä tuossa blogissa.