Lukion erityisopettajan työhön tutustumassa

Kävin ohjaajani Tuulan kanssa tutustumassa Järvenpään lukion erityisopettajan työhön 25.11. Meidät vastaanotti erityisopettaja Irina Heikkilä-Hänninen. Melko pian selvisi, että lukion erityisopettajan työ on kovin erilaista kuin meidän ammatillisella puolellamme. Irina Heikkilä-Hänninen kertoi, että työ painottuu lukitestaukseen ja lukilausuntojen kirjoittamiseen ylioppilastutkintolautakunnalle. Lukion lisäksi hän on yhden päivän myös yläkoulun puolella ja siellä työ painottuu 9.-luokkalaisten lukioon valmentautumiseen.

Ensimmäisessä jaksossa kaikille 300 opiskelijalle tehdään lukiossa lukitestaus. Heikkilä-Hänninen kertoi, ettei tee testiä kokonaisuudessaan vaan siitä on valittu sanelutehtävä, ns. Tarzan-teksti ja etsi virheet -osio. Noin 60 opiskelijaa jää seulassa kiinni ja nämä opiskelijat erityisopettaja yleensä haastattelee. Haastattelun perusteella päätetään tehdäänkö tarkempi lukitesti vai onko kyse vain lukunopeuden hitaudesta, joka johtuu useimmiten harjaantumattomuudesta. Yleensä oikeinkirjoituksen virheet saneluosuudessa kertovat todellisesta lukivaikeudesta varmimmin. Näille tehdään useimmiten lisätestit ja niitä on vuosittain noin 10 - 15.

Niille, joilla lukivaikeutta on tehdään erillinen lukilausunto ylioppilastutkintolautakuntaa varten ja kartoitetaan, mitä erillisiä tukioimia yliopppilaskirjoituksissa tarvitaan. Testin perusteella katsotaan myös opiskelijan kanssa yhdessä, millaisia haasteita lukemisessa ja kirjoittamisessa on. Myös opettajilta pyydetään havaintoja opiskelijan oppimisesta ja siinä esiintyvistä haasteista. Joskus opettajan ja opiskelijan havainnot voivat olla ristiriitaisiakin.

Sillä resurssilla, mitä erityisopettajalla tällä hetkellä on lukiossa, ei ole mahdollista olla mukana oppitunneilla eikä opiskelijalle ole tarjota juurikaan erityisopettajan tukea. Opiskelijan omalle vastuulle jää kertoa aineenopettajille omasta lukivaikeudesta ja tarvitsemistaan tukitoimista. Opettajilla on mahdollisuus antaa tukiopetusta ja lisäaikaa tehtävien ja kokeiden tekemiseen lukivaikeuden perusteella. Erityisopettaja opastaa jonkin verran opiskelutekniikassa ja suunnitteilla on tähän oma kurssi, jossa käytäisiin läpi oppimisen ja lukemisen tekniikoita ja strategioita. Lisäksi kielissä ja matematiikassa on erillisiä tukikursseja.

Lukiossa on käytössä lomake Erityisen tuen pedagoginen suunnitelma, jossa kerrotaan erityisen tuen perusteet, tukitoimet ja ennakkosuunnitelma mahdollisista erityisjärjestelyistä ylioppilaskirjoituksissa. Erityisopettaja ei kuitenkaan ollut vielä tehnyt yhtään tällaista suunnitelmaa vielä tänä vuonna.

Kyselin myös, onko lukiossa nähtävissä jaksamisen ja mielenterveyden pulmiin liittyviä onglemia ja Heikkilä-Hännisen mukaan niitä toki on. Uupumista näkyy nimenomaan niillä opiskelijoilla, joilla on oppimisvaikeuksia ja joilla on heikko opintomenestys ja pohja peruskoulusta. Lukiossa on järjestetty stressinhallinta- ja jännnittäjäryhmiä, joissa pyritään käsittelemään stressiin ja opiskelustrategioihin liittyviä teemoja. Lisäksi lukiossa toimii moniammatillinen ryhmä, johon kuuluu opinto-ohjaaja, 2 terveydenhoitajaa, kuraattori ja psykologi. Se ei kuitenkaan tuntunut kokoontuvan niin usein kuin meillä.

Haasteelliseksi Heikkilä-Hänninen koki työn yksinäisyyden, sillä Järvenpäässä ei ole muita lukion erityisopettajia kuin hän ja työ peruskoulussa ja ammattillisissa oppilaitoksissa on niin erilaista. Hän on tehnyt yhteistyötä muiden lukioiden erityisopettajien kanssa ja konsultoinut heitä tarvittaessa. Myöskään opettajien tai opinto-ohjaajan kanssa ei ole kovin paljon yhteistyötä. Työn byrokraattisuus myös vaivasi jonkin verran. Hänen mielestään voisi olla enemmän avointa toimintaa, kun nyt hänen työstään suurin osa tapahtuu suljetun oven takana. Lukiota työympäristönä hän piti kuitenkin innostavana, sillä opiskelijat ja kollegat ovat motivoituneita. Työssä ei myöskään kulu aikaa käytöshäiriöiden selvittämiseen eikä poissaolojenkaan selvittämiseen juuri lainkaan. Järvenpään lukio poikkeaakin ehkä jonkin verran lukioista keskimäärin, sillä se on hyvin haluttu opiskelupaikka ja pääsyvaatimukset ovat melko korkeat.

Kuin yhdestä suusta totesimme Tuulan kanssa poislähtiessämme, ettei lukio välttämättä olisi meille sopiva paikka. Meille tuli sellainen tunne, että kuolisimme tylsyyteen siellä. Meidän työnkuvaamme tuntuu kuuluvan paljon enemmän yhteistyötä ja tapaamisia opiskelijoiden ja opettajien sekä muiden toimijoiden kanssa. Työnkuvamme tuntui monipuolisemmalta, vaikka sekin on joskus taakka.



Linkit:
Järvenpään lukio erityisopetus
Järvenpään lukio tukitoimet /yhteystiedot
 

Harjoittelutunti no 5: " Kyselyyn vastaamisesta ja etenkin tulosten saamisesta jäi tyyni ja hyvä mieli."

Pidin vahvuuskyselytunnin Pekka Halosessa Kuva- ja mediataiteen 2. vuosikurssin ryhmälle 17.11., jossa on poikkeuksellisen paljon erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita.Yhdistin tuntini kuvataiteilijan portfolion tekemiseen tarkoitettuihin tunteihin. Portfoliossa on osuus, jossa pitää kertoa itsestään ja tekemisestään, joten perustelin testin tekemistä myös tätä kautta.

Opiskelijoiden kiinnostus aihetta kohtaan ja asenne testin tekemiseen oli aivan toisenlainen kuin Kirkkotien hiusalan opiskelijoilla keskimäärin. Opiskelijat kysyivät myös, miksi teetän testin heillä. Aloitin aiheen käsittelyn kysymällä opiskelijoilta, missä he ovat hyviä. Kuten arvasinkin, kysymykseen oli tosi vaikea vastata ja sen jälkeen keskustelimmekin siitä,  kuinka vaikeaa on nähdä itsessään hyviä puolia ja vahvuuksia, mutta omia heikkouksiakaan ei ole niin kovin helppo eritellä. Kerroin, että vahvuustestin avulla voisi löytää omia vahvuuksiaan. Uskon, että tämä oli myös hyvä motivointi aiheeseen tutustumiseen.

Luokassa oli tunnin aikana vain 6 opiskelijaa, jotka kaikki olivat naisia. Osa heistä on käynyt jo lukion ja osa on peruskoulusta tulleita. Ryhmän keski-ikä ja asenne on huomattavasti aikuismaisempi kuin esimerkiksi hiusalan ryhmän.

Tunnin perusrakenteen ja diaesityksen lisäksi tutustuimme Kaisa Vuorisen nettisivuihin ja katsoimmme sieltä muutamia videoita mm. videon sinnikkyydestä ja itsesäätelyä mittaavasta vaahtokarkkitestistä. Tunnilla oli myönteinen ja iloinen ilmapiiri.

Suurin osa opiskelijoista oli arvioinut omat vahvuutensa melko samoiksi, mitkä testituloskin antoi ydinvahvuuksiksi. Testi vahvisti heidän itsetuntemustaan ja omaan arviointikykyyn luottamus kasvoi. Osalla tuloksissa oli myös yllätyksiä. Yksi opiskelija kirjoitti vahvuutensa luonnoskirjaansa ja pohti testitulosta pitkään. Hän mietti myös, miten voisi kehittää niitä vahvuuksia, jotka eivät osuneet ydinvahvuuksien joukkoon. Keskustelimme myös siitä, että se, että joku vahvuus  jääkin testituloksessa loppupäähän, se ei tarkoita, että se olisi silti heikkous. Myös vahvuuksien kehittämisestä keskustelimme.

Ryhmässä on kaksi opiskelijaa, joiden erityisen tuen tarve näkyi myös testin tekemisessä. Näiden kahden kohdalla käytin tunnin yhteydessä erityisen tuen tunnistamista, sopeutin tehtävää, kannustin heitä jatkamaan ja annoin heille erityistä huomiota ja ohjausta. Toinen heistä teki testiä todella paljon pidempään kuin muut, koska hän harkitsi kaikkea niin pitkään. Tämä piirre näkyy kaikessa hänen tekemisessään ja hänelle onkin usein järjestetty lisäaikaa tehtävien tekemiseen. Hän on kuitenkin todella sinnikäs ja jaksaa tehdä asiat loppuun saakka, vaikka ne vievät aikaa. Hänen testituloksensa oli hyvin hänen persoonaansa kuvaava, siitä olimme yhtä mieltä. Hänen ydinvahvuuksiinsa kuului muun muassa harkitsevaisuus.

Toinen erityistä tukea tarvitseva opiskelija olisi halunnut luovuttaa jo alkuunsa, kun piti rekisteröityä palveluun ja tehdä salasanat. Myös kysymysten määrän kuuleminen sai hänet luovuttamaan. Suostuttelin hänet kuitenkin tekemään nuorten version testistä kertomalla, että siinä on vähemmän kysymyksiä. Tein rekisteröitymisen hänelle valmiiksi leikkinimellä, mikä nauratti häntä kovasti, sillöä sukunimeksi  keksittiin Bernhardilainen. Lopulta testitulos kuitenkin ehkä palkitsi myös hänet, sillä ainakin osan testin tuloksesta hän kyllä tunnisti omakseen niin alku- kuin loppupäästä. Myös minä koin onnistuneeni, koska sain molemmat tekemään testin loppuun saakka.

Mielenkiintoista tunnissa oli myös kahden siskoksen testitulos. Oli hämmästyttävää, kuinka samanlaisen tuloksen he saivat. Pyysin luvan ottaa kuvan heidän tuloksistaan ja se on nähtävissä alla.
Tulos on lähes sama loppuun saakka. Ensimmäisellä sivulla ydinvahvuudet ovat lähes samat, järjestys vaihtelee vähän. Kun mietin sisarusten luonnetta ja olemusta, pystyin hyvin tunnistamaan sen pienen eron, minkä testikin näytti. Hämmästelimme tätä yhdessä.





















Koko luokan yleisimmät ydinvahvuudet olivat kauneuden ja erinomaisuuden arvostaminen, reiluus, rakkaus ja harkitsevaisuus. Lisäksi esiintyivät sosiaalinen älykkyys ja rehellisyys kahden ensimmäisen joukossa.

Palautteisiin opiskelijat olivat kirjoittaneet pitkät tarinat, mikä tietenkin ilahdutti minua. Suurin osa palautteista oli hyvin myönteisiä ja niissä nähtiin testin positiivisia vaikutuksia. Yhdessä palautteessa näkyi välinpitämätön asenne testin tekemistä kohtaan. Siinä sanotaan, että testi ei antanut mitään ihmeellistä uutta tietoa eikä opiskelija nähnyt testin tekemisellä olevan mitään käyttöä tai hyötyä tulevaisuudessa. Yksi vastaaja oli yllättynyt, että ensimmäiseksi ydinvahvuudeksi testi antoi hänelle rakkauden. Hän oli pitänyt sitä niin itsestään selvänä asiana, että arvostaa läheisiä ihmisiä, ettei hän pitänyt sitä edes mitenkään erityisenä vahvuutena. Testi auttoi näkemään, kuinka arvokas asia rakkauden läsnäolo oikeasti on.

Testin koettiin vahvistavan itsetuntemusta ja auttavan positiivisten piirteiden käyttämistä. Erään palautteen mukaan testi myös auttaa näkemään omia hyviä puoliaan ja herättää ajatuksia ja saa pohtimaan omaa itseään. Testin voi ottaa kannustavana ja se kertoo, ettei ole huono, vaan että on vahvuuksia ja toisaalta on myös niitä puolia, joita voi kehittää. Yhdessä palautteessa opiskelija kirjoitti näin:

"Huonoina päivinä kun tuntuu että olen täysi nolla, voin palata testitulosten äärelle ja muistuttaa itseäni siitä, että minussa on paljon hyvää. Kyselyyn vastaamisesta ja etenkin tulosten saamisesta jäi tyyni ja hyvä mieli."

Yhdessä palautteessa pohdittiin hienosti omaa minäkuvaa verrattuna siihen, miten toiset näkevät hänet. Opiskelija kertoo, että on aina ollut kiltti ja se on ollut aina se ensimmäinen asia, jonka muut huomaavat hänessä. Hän oli hieman pettynyt siihen, että luovuus ei ollutkaan niin kärjessä testituloksissa kuin hän olisi halunnut ja arvioinut sen olevan. Hän haluaisikin, että se olisi se asia, jonka ihmiset hänessä huomaisivat ensimmäisenä. Testin tekeminen oli herättänyt hänessä ristiriitaisia tunteita ja auttanut huomaamaan, että ei ole välttämättä aivan "sujut" joidenkin piirteidensä kanssa.  Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että testi lisäsi itsetuntemusta ja vastasi suunnilleen sitä kuvaa, mikä hänellä oli itsestään.

Mielenkiintoinen huomio yhdessä palautteessa oli myös se, että testin kysymykset olivat panneet miettimään asioita niin paljon, että vastaaja kertoo kirjoittaneensa kysymyksen muistiin itselleen, jotta voi pohtia sitä myöhemmin vielä uudestaan. Oma elämäntilanne  oli vaikuttanut myös niin, että jokin kysymys testissä oli saanut kyyneleet silmiin. Yhdessä palautteessa pohditaan sitä, että toisaalta testin tulos oli ilmiselvä, mutta toisaalta siinä oli yllätyksiäkin. Tuloksen loppupäähän sijoittuneet ominaisuudet olivat jääneet vähän vaivaamaan.

Minä olin todella vaikuttunut opiskelijoiden paneutumisesta ja iloinen siitä, että testin tekeminen ja tulokset herättivät niin paljon ajatuksia heissä. Myös tunnilla kävimme hyvää keskustelua. Uskon, että testillä oli merkitystä näille opiskelijoille.

Hiusalan opiskelijoiden vahvuudet

Pidin 4. ryhmälle opetusharjoittelutunnin ja teetätin VIA-vahvuuskyselyn 14.11. Tunnilla oli mukana noin 10 naisopiskelijaa. Myös ohjaajani Tuula Niskanen oli mukana tunnilla. Aluksi kerroin diaesityksen avulla positiivisen psykologian ja VIA-testin ideologiasta. Opiskelijat kuuntelivat mielestäni kiinnostuneen näköisinä. Sitten lähdimme tekemään testiä.

Testituloksissa korostuivat rehellisyys, ystävällisyys, rakkaus, huumori. Yksittäsiä viiden ydinvahvuuden joukossa olivat mm. reiluus, johtajuus, kauneuden ja erinomaisuuden arvostus, sosiaalinen älykkyys. Mielestäni nämä ominaisuudet sopivat hyvin palveluammattiin valmistuville.

Testin tekemisen jälkeen opiskelijat askartelivat itselleen vahvuuskortin. Tällä kertaa teimme niitä käsin, koska tietokoneluokka ei ollut käytettävissämme. Osa opiskelijoista oli innostunut tekemisestä ja teki työtä ajatuksella ja huolellisesti. Myös sellainen opiskelija, jolla on ollut motivoitumisvaikeuksia tunneillani ja jopa epäasiallista käyttäytymistä, oli innostunut ja halusi oma-aloitteisesti osallistua testin tekemiseen ja vahvuuskortin askarteluun. Hänellä testi antoi upeat vahvuudet, muistaakseni siellä oli mm. rakkaus. Itse jopa yllätyin hieman hänen tuloksistaan, sillä minulle oli jäänyt hänestä hieman negatiivinen kuva käyttäytymisen perusteella. Kannustin ja kehuin häntä, kuinka hienot vahvuudet hänellä on. Oli kuin olisi tavannut eri ihmisen. Osa opiskelijoista ei jaksanut jostain syystä paneutua tehtävään juuri lainkaan. En tiedä, miksi tehtävä ei motivoinut heitä.

Palautteissa oli sekä myönteistä että kielteistä tai välinpitämätöntä asennetta, samoin kuin työskentelyssäkin. Kuitenkin yllätyin siitä, että niin moni oli pitänyt testin tekemistä tylsänä tai pitkäsyttävänä eikä nähnyt testin tekemisessä mitään hyötyä. Joku kirjoitti jopa: "Tyhmä testi, liian pitkä, mut vastaus suunnilleen, mitä odotin." Positiivisissa palautteissa sanottiin, että testi auttoi oppimaan itsensä tuntemista, omien vahvuuksien tunnistamista. Yhdessä palautteessa huomattiin, että testin tulosta voisi hyödyntää vaikka työhaastattelussa, kun esittelee itseään. Joissakin palautteissa oli tullut myös yllätyksiä, esimerkiksi yhdessä palautteessa lukee näin: "Urheus yllätti, en ole huomannut sellaista arjessa." Yksi vastaaja oli yllättynyt siitä, että testin tulos osui hänen mielestään kerrankin oikeaan.

Tunnin paras anti ja oppi oli ehdottomasti se, että aiemmin motivoitumaton ja jopa negatiivisesti suhtautunut opiskelija löysi tästä mielekästä tekemistä ja sai myönteisen tuloksen testistä ja myös myönteistä palautetta minulta opettajana. Tämä muutti ehkä meidän välistämee suhdetta. Voi olla, että hän ei ole tottunut saamaan myönteistä palautetta kovin paljon. Vaikka kuulin kyllä toisilta opettajilta, että hänen käyttäytymisensä ammatillisten aineiden tunneilla on aivan toisenlaista kuin minun kokemukseni.

Jäin miettimään, miksi niin moni oli kokenut työskentelyn tylsäksi ja turhaksi. Osittain laittaisin sen vielä nuoruuden kypsymättömyyden piikkiin. Jotenkin heidän oli vaikea nähdä testin hyötyä ja ehkä periaatteesta jotenkin pitää olla vastahankaan.

Marraskuun lähipäivistä mieleen jäänyttä

Opiskelijoiden alustus ryhmän merkityksestä erityisopiskelijalle

 

Minulle on jotenkin nykyään entistä enemmän alkanut valjeta se, että pitäisi aina yrittää saada ryhmä toimimaan ja opiskelijan tueksi. Oli mahtavaa kuunnella erityisesti yhden alustuksen vetäjän kokemuksia ryhmän valjastamisesta oppisessa. TOiminallisten menetelmien käyttöä pidetään usein liikaa vain leikkimisenä ja itsekin olen niin ehkä joskus ajatellut. Toiminnallisuus voi olla opettajastakin niin pelottavaa, että on helppo piiloutua sellaisen väitteen taakse, että pitää aina pysyä asiassa eikä voi lähteä leikkimään.

Minun piti heti etsiä huomista opetustani varten Paronittaren synkkä tarina -harjoitus ja onneksi löysinkin sen. Aion kokeilla sitä tällä viikolla. Toista harjoitusta en löytänyt ainakaan vielä, mutta pitää kysyä opiskelijakollegalta, mikä se oli ja mistä sen löytää.

Voimavara- ja ratkaisukeskeinen ajattelu/toimintatapa

 

Aihe kiinnostaa minua ja liippaa läheltä omaa opetusharjoitteluani, joka perustuu positiivisen psykologian ja pedagogiikan käyttämiseen opetuksessa ja ohjauksessa. Opiskelijatoverini pitämässä alustuksessa oli hyvää materiaalia, mutta meitä muutamia kuulijoiden joukossa olevia häiritsi takaa pilkottava negatiivisuus. Minusta tuntui, että alustuksen pitäjä ei itse uskonut sydämestään asiaan vaan oli ottanut sen vähän kuin pakotettuna käyttöön. En tiedä, tulkitsinko väärin hänet, mutta jotenkin meillä teki pahaa muutamien sanavalintojen takaa kuultava asenne.

Liisan pitämä osuus sen sijaan sai minut taas uskomaan asiaan ja odotinkin sitä kiinnostuneena. Harjoitus, jonka teimme oli hyvin valaiseva monella tapaa, oikeastaan vähän jännittäväkin. Ajattelin, että sitä pitäisi kokeilla joskus itsekin jossain sopivassa tilanteessa opiskelijoiden kanssa. Sellainen tilaisuus voisi tulla keväällä, kun opetan työnhakuun liittyviä asioita. Siinä jos missä pitää osata olla itsensä brändi.

Minä kirjoitin omaan vihkooni muistolauseeksi itselleni: "Meidän tehtävä on nähdä opiskelijoissa hyvä ja vahvistaa opiskelijaa muodostamaan positiivinen kuva itsestään." Juuri niin! Minun opetusharjoitteluprojektissani VIA-vahvuuskyselyssä on kyse juuri tästä samasta asiasta.

Omien positiivisten ja negatiivisten puolten kuvauksessa  oli huvittavinta se, että negatiivisiksi mieltäväni asiat itsestäni kääntyivät kaikki luovuudeksi, persoonallisuudeksi, boheemiudeksi ja suurpiirteisyyydeksi, jotka kyllä myös itse jossain määrin tunnistan. Itse kuitenkin vertaan itseäni taideoppilaitoksessa niihin todellisiin luovuuden ammattilaisiin ja taiteilijoihin, jotka ovat kollegoitani enkä uskalla kutsua itseäni luovaksi tai taiteelliseksi tai boheemiksi.

Vierailu Tavastiaan: tapasin idolini ja löysin unelmatyön

 

Minut lumosi täysin Tavastian Oppimistudio. Voi kunpa meilläkin olisi sellainen! Miten sellaisen voi saada ja mitä sellaiseen tarvitaan? Minä haluaisin olla kuin Tavastian erva-koordinaattori ja olenkin ehkä vähän kuin hän: hänkin on alun perin äidinkielen opettaja ja sitten ammatillinen erityisopettaja, mutta hän oli lisäksi vielä laaja-alainen erityisopettaja. Pitäisiköhän minunkin vielä hankkia sekin pätevyys. Pääsisinköhän sitten sellaiseen työhön, mitä hän tekee? Kyllähän se voisi olla minun unelma-ammattini.

Vahvuuskyselyn käytöstä blogissa

Erja Sandbergin blogissa oli hyvää juttua vahvuuksien tunnistamisesta ja  käytöstä.

3. ryhmä VIA-testiin

Tänään esittelin VIA-vahvuuskyselyn ja positiivisen psykologian ajatuksia valmistuville kuva- ja mediataiteen osaamisalan opiskelijoille. Esittelin asian niin, että se liittyy omiin opintoihini ja että testin tekeminen on vapaaehtoista.

Ryhmä on lukiopohjainen ja siinä on todella lahjakkaita ja älykkäitä opiskelijoita. Osa heistä on myös hyvin kriittisiä ja ottavat mielellään kantaa asioihin. Testi ja siihen liittyvä teoreettinen esittelyni herättikin keskustelua. Asia alkoi selkeästi kiinnostaa muutamia. Painotin erityisesti sitä, että kyse on näkökulman vaihtamisesta: ei katsota sitä, mikä on puutteellinen, rikki tai sairas ja mietitä, miten sitä voisi korjata tai sen aiheuttamaa negatiivisuutta vähentää vaan lähdetäänkin liikkeelle toisesta päästä eli etsitään sitä, mikä toimii, on hyvää ja positiivista ja mietitään, miten sitä voitasiin lisätä.

Osa opiskelijoista halusi tehdä testin. Testin kysymykset herättivät jonkin verran keskustelua ja niiden taustalla olevan amerikkalaisen asenteen läpitunkeminen häiritsi jonkin verran joitakin opiskelijoita. Keskustelimme myös siitä, miten tämä vaikuttaa testin tekemiseen ja siitä, miten kielestä toiseen kääntäminen ei pelkästään riitä, vaan pitäisi myös miettiä, miten kysymykset istuvat kulttuuriimme ja mitä piilomerkityksiä, oletuksia ja elämänkatsomuksia kysymysten takana on.

Ensimmäisten saatua tulokset esiin alkoi kuulua riemunkiljahduksia, iloista naurua, toisille huutelemista. Nämä reaktiot houkuttelivat muutaman muunkin kokeilemaan testiä. Yksi opiskelija ei jaksanut tai halunnut tehdä testiä loppuun asti. Yksi opiskelija pohti, onko totuudenmukaista kertoa vain positiivisia asioita ja että ovatko listan loppupuolelle sijoittuneet sitten heikkouksia. Keskustelimme tästä myös yhdessä. Avasin keskustelussa myös ideologiaa, jota Kaisa Vuorinen käyttä lasten kanssa: on tärkeää, että oppii tunnistamaan näitä ominaisuuksia omassa toiminnassaan.

Ei liene yllätys, että monen ydinvahvuuksien kärkipäässä oli luovuus! Lisäksi kahden yhdinvahvuuden joukossa olivat muun muassa kiitollisuus, uteliaisuus, arviointikyky, kauneuden ja erinomaisuuden arvostaminen sekä huumorintaju. Hyveistä tulivat esille siis viisaus ja henkisyys. Testitulos vahvisti, että ilmiselvästi opiskelijat ovat oikealla alalla ja oikeassa paikassa, kun ovat meillä opiskelemassa kuva-artesaaneiksi.

Tunnit olivat osa ns. kuvataiteilijan portfolion laatimiseen liittyvää kokonaisuutta. Opiskelijat kokoavat omista töistään ne, joilla haluavat osoittaa omaa osaamistaan ja persoonallista otettaan. Eräs opiskelija totesi, että vahvuuksien kuvauksiahan voisi käyttää portfolion Artist's Statementissa, jossa pitää sanallistaa omaa taiteen tekemisen tapaansa ja sitä, miksi tekee sitä, mitä tekee ja kuvata omaa tekemistään. Minä kannustin tietenkin, että näitä vahvuuskuvauksia voi ehdottomasti hyödyntää portfoliossa ja työnhaussa ja tilanteissa, joissa pyydetään kuvailemaan omia vahvuuksia.

Pyysin lopuksi kirjoittamaan muutaman ajatuksen siitä, mitä testin tekeminen tai testitulos heissä herätti. Ne, jotka kirjoittivat jotain, pitivät testin tekemistä hauskana, kiinnostavana ja helppona. Kokemus oli siis myönteinen. Testi oli vahvistanut omaa käsitystä itsestä ja toiminut itsetutkiskelun välineenä. Yhdessä palautteessa sanottiin, että "testi oli hyvä ja antoi perspektiiviä tämän hetkisen 'minän' kohtaamiseen". Minusta tämä oli hyvin mielenkiintoisesti ilmaistu! Yhdessä palautteessa kritisoitiin testin amerikkalaista tyyliä. Testin positiivista vaikutusta kuvannee myös se, että kuulin, kuinka juuri innokkain opiskelija kertoi testin tekemisestä toiselle opettajalle ja sanoi ylpeänä, että hänen ydinvahvuutensa on luovuus. Varmasti siitä saa ollakin ylpeä. Ihanaa!

Tein itselleni taulukkopohjan, johon kerään eri ryhmien opiskelijoiden testin tuloksista ydinvahvuuksia. Minusta on mielenkiintoista nähdä, miten eri yksiköiden erot näkyvät. Olen edelleen tosi kiinnostunut tästä "pienoistutkimuksestani".

Oppimisvaikeusblogien antia

Mielenterveyden häiriöiden vaikutus opiskeluun 

 

Minä lupauduin kommentoimaan erityisesti Mielenterveyden häiriöistä kertovaa blogia. Blogissa oli paljon tietoa ja siellä oli esitelty kattavasti erilaisia mielenterveyden häiriöitä. Löysin blogista itselleni uutta tietoa muun muassa persoonallisuuden häiriöistä. Olen joutunut pähkäilemään näitä asioita paljon työssäni viime aikoina. Mielenterveyteen liittyvät syyt ovat tavallisin syy hojksin tekemiseeen oppilaitoksessamme tällä hetkellä. Törmään työssäni lähes päivittäin jotenkin masennukseen, jaksamisen ongelmiin, univaikeuksiin. Tiedän, että näin on myös muissa oppilaitoksissa kuin meillä. 

Meillä keskustellaan koulussa paljon siitä, kuka määrittelee opiskelijan koulukuntoisuuden. Olisin lukenut siitä lisääkin blogista. Siitä on kuitenkin tarjolla varmaan melko vähän tietoa tai se ei ole helposti löydettävissä. Olisin kiinnostunut kuulemaan myös ohjaajaltani Liisalta kommentteja tai luentoa tästä aiheesta. Eri lähteistä keräämäni tiedon perusteella minulle on tullut sellainen kokemus, että koulukuntoisuuden määrittely sysätään helposti pois omalta vastuulta ja haluttaisiin, että joku muu tekee sen: Oppilaitoksessa haluttaisiin, että lääkäri määrittelisi koulukuntoisuuden ja kirjoittaisi sairauslomaa ja sanoisi selkeästi opiskelijalle, ettei hänellä ole riittävästi voimia käydä koulua. Lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen taas ajattelee, että koulu ja säännöllinen rytmi tuo mielekkyyttä ja siksi sieltä ei kannattaisi jättäytyä pois vaan se katsotaan kuntouttavaksi toiminnaksi. Oppilaitoksen toiminta ja koulu voikin olla kuntouttava ja voimauttava jossain mielessä, mutta koska opiskelun pitäisi edetä ja olla tavoitteellista, on jaksamisen kanssa kamppailevan vaikea täyttää näitä odotuksia. 

Toinen seikka, mitä pohditaan paljon on se, mitä koulu ja opettaja voi tehdä. Minua vaivaa se, että monet sanovat, että opettajan odotetaan nykyään toimivan oppilaiden terapeuttina. Minusta se ei ole näin. Opettajan tuki ja kannustus, rohkaiseminen, kuulumisten kysyminen, välittämisen osoittaminen auttaa opiskelijaa jaksamaan arjessa. Sen merkitystä ei mielestäni tule ali- eikä yliarvioida. Opettaja voi toimia terapeuttisesti tai vuorovaikutus, yhteistyö voi olla opiskelijalle terapeuttista ja suojavaa, tukevaa ja näin auttaa opiskelijaa. Terapeutiksi opettajan ei pidä kuitenkaan ryhtyä. Joskus kuulee sanottavan, että nykyään opettajan pitää olla opiskelijan terapeuttina, ja tämä särähtää aina minun korvassa. Terapeutiksi voi ryhtyä vain terapeuttikoulutuksen käynyt ammattilainen, mutta kuunnella ja kannustaa voivat toki muutkin.

Minua mietityttää myös usein se, miten erityisopettaja ja hojks voi tukea juuri tällaista opiskelijaa. Konkreettisten toimenpiteiden löytäminen on vaikeaa. Itse tulee myös helposti asetettua itselleen liian korkeat tavoitteet eikä näe sitä, että on vain yksi osatekijä opiskelijan kokonaistilanteessa. Olen nähnyt tärkeäksi muistuttaa itseäni pysymään omassa roolissani, opettajana. 

Lukivaikeudet -blogin herättämiä ajatuksia

 

Blogin ensimäisen sivun linkin piti heti klikata! Senat sakaisin -sivusta pitää käydä ehdottomasti tykkäämässä. Pikalukitesti olikin jo minulle entuudestaan tuttu. Käytinkin sitä yhden opiskelijan kanssa, kun hän pohti, olisiko hänellä lukivaikeus. Teetin hänellä myös varsinaisen lukitestin/seulan ja kyllähän sieltä viitettä näkyi. 

Blogissa oli hyviä ohjeita ja vinkkejä lukivaikeuksisisen opiskelijan tukemiseen. Celia-äänikirjastopalvelu on erinomainen. Samoin muut äänikirjamahdollisuudet ja niiden hyödyntäminen. Tietotekniikan hyödyntäminen ja sopivien sovellusten käyttäminen on myös hyvä tietää. Itselleni tulee vain välillä tuskastunut olo siitä, että tietoa on niin paljon, ettei sitä pysty millään omaksumaan ja selvittämään. Tilasin viime keväänä koululle omaan käyttööni oppaat iPadin ja tabletin erilaisista sovelluksista, joita voi käyttää oppimisvaikeuksien tukemiseen. Tavasimme niitä yhdessä sisareni kanssa, koska hänen poikansa aloitti lukion ja hänellä on todettu lukivaikeus ja se on näkynytkin opiskelussa yläasteen aikana. 

Blogin yksi parhaita juttuja on tämä lista: 

Miten huomioida lukivaikeus opetustilanteessa:

1. Keskustele opiskelijan kanssa (mikä on opiskelijan omin tapa oppia)
2. Opeta opiskelutekniikkaa 
3. Muista moniaistikanavainen opetus (näkeminen, kuuleminen, tekeminen, näyttäminen)
4. Erilainen oppija tarvitsee usein lisäaikaa
5. Apuvälineet käyttöön
6. Huomioi iso fonttikoko (lyhyet rivit, kapeat palstat)
7.Tee taululle kirjoittaminen ja puhuminen eri aikaan (suun liikkeiden näkeminen)
8. Älä anna liikaa muistettavaa kerralla, pilko asiat pienempiin osiin
9. Anna mahdollisuus myös suullisiin tai osittain suullisiin tentteihin
10. Älä sakota lukivirheistä