Pidin vahvuusluennon ja teetätin VIA-vahvuuskyselyn äidinkielen kurssin yhteydessä. Käytin omien vahvuuksien tutkimista motivaatiokeinona ja orientaationa oman "kurssini" alussa. Opiskelijat ryhmässä ovat kuva- ja mediataiteen ja valokuvauksen osaamisalalta.
Aihe ei herättänyt mitään kovin voimakasta keskustelua, mutta ryhmä ei olekaan kovin keskustelevainen. Kaikki lähtivät kuitenkin mukaan testin tekemiseen kiinnostuneina. Mielenkiintoista oli, että ryhmän pojat ja erityisesti yksi heistä teki kyselyä kovin hitaasti, pohtien ja harkiten. Lisäksi hän kyseli luokkatovereiltaan, mitä kannattaisi vastata ja mitä mieltä he ovat asioista.
Ryhmän tuloksissa korostuivat reiluus, rehellisyys, huumorintaju, harkitsevuus ja ystävällisyys. Tulos oli ehkä jonkin verran erilainen kuin aiemmin tässä oppilaitoksessa tekemissäni ryhmissä. Testin tekemisen jälkeen annoin vielä Kaisa Vuorisen vahvuuskortit tutkittaviksi. Jatkoimme työskentelyä seuraavana päivänä niin, että jokainen kirjoitti omat vahvuutensa ja vähän kuvausta niistä erilliselle paperille. Lisäksi piti etsiä itselleen jokin haaste korteista. Pyysin myös palautetta kyselyn tekemisestä.
Palautteessa oli sekä myönteisesti suhtautuneita että muutama kriittinen tai kielteiseen vivahtava kokemus. Muutama oli yllättynyt testin tuloksesta. Osa oli arvioinut itsensä eri tavalla kuin testin tulos ja tämä aiheutti hämmennystä joissakin vastaajissa. Osa oli odottanut joidenkin asioiden korostuvan enemmän ja tulevan lähemmäs kärkeä. Osa testituloksesta oli odotuksenmukaista. Yksi vastaajista yllättyi, että sai ensimmäiseksi vahvuudekseen reiluuden ja kahdelle yllätys oli johtajuuden sijoittuminen niin alkupäähän tuloksissa. Yksi vastaajista yllättyi, kun sai tuloksen kärkipäähän itsesäätelyn ja näkökulmanottokyvyn. Hän kirjoittaa, että on pitänyt itseään temperamenttisena ja ailahtelevana eikä itseään kontrolloivana. Näkökulmanottokyky ei hänestä tuntunut myöskään tutulta ominaisuudelta. Minustakin tämä tulos oli mielenkiintoinen, mutta en kyllä toisaalta yllättynyt siitä. Ehkä hän kuohuukin sisäisesti enemmän kuin näyttää päällepäin.
Yksi minua ilahduttavimmista kommenteista löytyy erään pojan paperista: "Jos ei löydä itsestään hyviä asioita voi tehdä testin joka kertoo ne sinulle." Hän on myös omien tulosten kanssa samaa mieltä ja tyytyväinen niihin. Uskon, että juuri tämänkaltaisten ihmisten kanssa testistä on eniten hyötyä. Eräässä palautteessa kirjoitetaan, että testin tulosta voisi hyödyntää niin, että voi katsoa, onko kehittynyt jossain vahvuudessa tekemällä testin myöhemmin uudestaan. Tämä vastaaja haluaisi myös aktiivisesti vahvistaa joitakin ominaisuuksia itsessään. Testin tulosta voisi hyödyntää myös silloin, kun joutuu kuvailemaan itseään. Erään opiskelijan mielestä testi voi herättää ajattelemaan, mikä itselle on tärkeää. Hän piti testin tekemistä hyvänä asiana, sillä hänestä kaikki itsetutkiskelu ja omien arvojen pohtiminen on tärkeää.
Eräässä palautteessa testin tekeminen oli koettu turhauttavana. Tämän vastaajan mielestä testin kysymykset eivät liittyneet hänen elämäänsä mitenkään ainakaan tällä hetkellä. Erityisesti johtajuuteen ja hengellisyyteen liittyvät kysymykset olivat häirinneet tätä opiskelijaa. Testin tulos ei sinänsä yllättänyt vastaajaa. Hän pitää itseään hyvin itsetietoisena eikä siksi ehkä saanut testistä paljonkaan irti, mikä on varmaankin totta. Mielenkiintoista on myös näkökulma, jonka hän esittää siitä, että ei pidä itsessään hyvänä ominaisuutena saamaansa harkitsevaisuutta, sillä hänen olisi pikemminkin tarpeen päästä irti liiallisesta harkisemisesta. Tässä näkyykin juuri se, mistä Elina Paatsalo ja Kaisa Vuorinenkin puhuivat luennoissaan: vahvuuksia voi myös käyttää liikaa.
Itse jäin myös pohtimaan tunnin jälkeen testin tekemisen hyödyllisyyttä. Uskon, että joillekin kokemus on hyvä ja itsetuntoa nostava, mutta kaikki eivät tunnu hyötyvän testistä tai joitakin testi voi jopa ahdistaa. Minua häiritsee se ajatus, että tämä on vain testi kaikkien testin joukossa eikä siitä sen enempää. Jotenkin toimintaa ja asian pohtimista tai käytäntöön viemistä pitäisi jatkaa. Nyt joissakin kouluissa on otettu viikko-ohjelmaan vahvuustunnit, jolloin käydään läpi aiheeseen liittyviä juttuja ja työstetään niitä. Silloin asia varmasti konkretisoituu aivan eri tavalla. Uskon, että niin asiasta saadaan todellista hyötyä. Tosin uskon, että tälläkin toiminnalla ja opettajan (erityisopettajan) asenteella, kannustuksella ja hyvän huomaamisella voi olla yksilötasolla paljonkin merkitystä. Koen haasteena edelleen opiskelijoiden omien vahvuuksien hyödyntämisen ja huomaamisen. Ehkä tämä kuitenkin opettaa minua siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!