Myyrä

Olipa ennen myyrä,  joka teki ahkerana ja iloisena työtään. Hän suunnitteli, rakensi, kasvatti verkostojaan ja opetti pikkumyyriään yhdessä toisten myyrien kanssa. Hän oli monesti väsynyt kaikesta kaivamisesta,  mutta silti useimmiten tyytyväinen työnsä tulokseen.

Sitten eräänä päivänä myyrän kaivauksille oli merkitty valmiiksi, mihin suuntaan pitää kaivaa, kuinka paljon pitää kaivaa ja miten pitää kaivaa. Pikkumyyrät olivat kadonneet omille teilleen tai katsoivat olevansa jo niin viisaita, että eivät kaivanneet vanhan kaivajamyyrän opetuksia.

Myyrä kaivoi niin kuin käskettiin ja teki yhtä hyvää jälkeä kuin ennenkin, mutta ei ollut onnellinen myyrä. Sitten kaivuujälkikään ei enää näyttänyt niin siistiltä myyrän omasta mielestä. Myyrän mielestä osa valmiiksi merkityistä reiteistä näytti oudoilta ja myyrän olisi tehnyt mieli kaivaa toiseen suuntaan, mutta kukaan ei kysynyt myyrältä, miksi. Lopulta myyrä eksyi luolastonsa koloihin ja unohtui sinne. Kukapa kaipaisi yhtä myyrää? Jatkossa myyrät tilataan myyräkatalogista sen mukaan kuin niitä tarvitaan eikä myyräraukka tiennyt, onko hänen kuvansa uudessa myyräkatalogissa, josta kaivuutyöt tilataan.

Myyrä muisti Heli Laaksosen runon ja ajatteli, että se sopisi tilanteeseen hyvin:  "Myyr purist piänem päästä suurin kouris. Nyy mää  myyn maan."  Nyt tarvittaisiin se puutarhuri, joka sanoisi myyrälle jotain ja saisi myyrän taas jaksamaan: "Muistakka tämä. Myyr  ei luavut.  Ikä."