Hallinnon haastattelu/Etäpajan 9. tehtävä:

Haastatateltavaksi valitsin opiskelijapalveluiden palveluesimies Erja Kärnän. Keudan uudessa organisaatiossa hän on opinto-ohjaajien ja päätoimisten erityisopettajien (erva, erityisopetuksesta vastaava opettaja) esimies. Tein haastattelun 27.3.2017.

Tehtäväksiannossa kehotettiin ottamaan selvää ainakin seuraavista teemoista:

·         Reformin vaikutus ammatilliseen erityisopetukseen oppilaitoksessa, mahdollisuudet ja haasteet?

·         Mitkä ovat oppilaitoksen erityisopetuksen kehittämisen näkökulmia tulevaisuudessa? 

·         Erityisopettajien toimenkuva - mihin suuntaan se on menossa tulevaisuudessa?

Lähetin kysymykset etukäteen Kärnälle, jotta hän voisi halutessaan pohtia niitä jo ennen haastatteluakin.

Reformin vaikutus ammatilliseen erityisopetukseen

Erja Kärnä näki reformin lähinnä myönteisenä. Hänen mielestään reformi on opiskelijalähtöinen ja tekee opiskelijasta aktiivisen toimijan. Tavoitteena on, että nykyiset rakenteet rikottaisiin ja saataisiin aikaan uudenlaista ajattelua. Kokonaan uudenlaisen koulutuksen järjestämisen haasteena Kärnän mielestä ovat rakenteet, jotka eivät mukaudu uuteen ajattelutapaan. Opettajien opetusvelvollisuuteen perustuva palkkaus on yksi tällainen tekijä. Vuosityöaikaan tai kokonaistyöaikaan sidottu palkkausjärjestelmä olisi joustavampi ja sopisi paremmin uudenlaisen koulutuksen järjestämiseen. Opettajan työtä ei tulisi enää sitoa ryhmäkokoon ja opetustunteihin eikä opiskelijamäärä saisi olla määräävä tekijä. Eniten Kärnää mietityttää kuitenkin se, miten koulutukseen osoitettu raha saadaan riittämään.

Erityisopetus ja erillisrahoitus säilyvät myös reformin jälkeen. Hojksin tekemisen kriteerit tulevat kiristymään jonkin verran, ja erityisen tuen tarpeen tulee olla suurempi kuin nykyään. Taustalla ajattelussa on se, että suunnittelemalla yksilöllisiä opintopolkuja, opiskelijalle voidaan tarjota sellaisia sisältöjä, joissa hän selviytyy pienemmällä tuella. Yksilölliset polut mahdollistavat myös erilaiset tavat oppia. Oppiminen voi tapahtua entistä enemmän myös muualla kuin tavanomaisessa koulu- tai luokkaympäristössä. Tämä ei kuitenkaan poista erityisopetuksen ja tukitoimien tarvetta, vaan erityistä tukea voidaankin tarvita esimerkiksi työpaikalla, jossa opiskelija on oppimassa.

Nuorten ja aikuisten koulutus yhdistyy reformissa, ja kaikki opiskelevat tutkintokohtaisessa järjestelmässä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla on samanlaiset oikeudet erityiseen tukeen, jos siihen on tarve. Erityisen tuen tarve ei kaikissa tapauksissa poistu iän karttuessa. Toisaalta tässä ei ole kovin suurta muutosta nykytilanteeseen verrattuna, sillä myös nykyäänkin aikuisopiskelijankin on mahdollista saada erityistä tukea opinnoissaan.

Oppilaitoksen erityisopetuksen kehitysnäkymiä

Oppilaitoksen erityisopetuksen järjestäminen on juuri nyt meneillään organisaatiouudistuksen takia. Kenelläkään ei ole tällä hetkellä vielä selvää kuvaa, miten erityisopetus järjestetään uudelleen. Organisaatiossa pyritään yksikkökohtaisuudesta alakohtaisuuteen ja tämän sovittaminen erityisopetuksen käytäntöihin ei ole täysin yksinkertaista. Oppilaitoksen toiminnan sijoittuminen eri toimipisteisiin eri puolilla Uuttamaata aiheuttaa tiettyjä haasteita. Johtotasolla erityisopetuksen merkityksestä ja sen järjestämisestä ei ole vielä syntynyt täysin yksimielistä käsitystä.

Kärnän mielestä tärkeää on, että opiskelija pidetään keskipisteenä. Opiskelijalle tulee turvata se tuki, joka hänelle kuuluu, myös erityinen tuki. Tähän tarvitaan hyviä ammatillisia erityisopettajia, joilla on riittävä resurssi työn tekemiseen. Tällä hetkellä pohditaan erilaisia malleja erityisopetuksen järjestämiseen. Yksi mahdollinen malli on, että jokaisella toimialalla on yksi erityisen tuen koordinoija, joka vastaa hallinnollisesta prosessista ja budjetin jakamisesta toimijoiden kesken. Käytännön toimia ja erityisiä tukitoimia olisi toteuttamassa alakohtaisia erityisopettajia.

Erityisopettajan työn sitominen alakohtaisuuteen ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, että erityisopettajan aika kuluu toimipisteestä toiseen siirtymiseen. Tässä mallissa riskinä on se, että yhdelle koordinoijalle tulee niin suuri määrä erityistä tukea tarvitsevia (hojks-) opiskelijoita, että hänen on mahdotonta muistaa tai tuntea opiskelijoita tai heidän opettajiaan. Koordinoijan rooli jää tällöin puhtaasti hallinnolliseksi ja etäiseksi. Erityisopettajiksi ei kuitenkaan hakeudu välttämättä sellaisia henkilöitä, jotka haluaisivat tehdä näin hallinnollista työtä. Kysyä voi myös, kuka hyötyy tästä etäällä olevasta hallinnoinnista. Ehkä se ei ainakaan ole opiskelija.

Toinen vaihtoehtoinen malli voisi olla, että jokaisessa toimipisteessä olisi oma vastaava erityisopettajansa, joka tekisi hojksit ja suunnittelisi toimintaa oman toimipisteensä opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Muutama pieni toimipiste voitaisiin yhdistää niin, että samalla koordinaattorilla olisi vastuullaan kaksi pistettä. Toimipistekohtaisten erityisopettajien tukena ja organisaattorina olisi yksi henkilö, joka huolehtisi erityisen tuen rahoituksen jakautumisesta oikeudenmukaisesti eri aloille ja tekisi yhteistyötä toimipistekohtaisten erityisopetuksesta vastaavien kanssa. Hänellä olisi siis hallussaan koko oppilaitoksen erityisopetuksen budjetti. Hän huolehtisi siitä, että raha käytetään siihen, mihin se on tarkoitettukin eli erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan tukemiseen, erityisopetuksen ja muiden tukitoimien järjestämiseen.

Erityisopetuksen tulevaisuuden näkymistä emme ehtineet keskustella kovin laajasti. Kärnä näki kuitenkin, että erityistä tukea tarvitseva opiskelija tarvitsee erityisopettajan lähelleen. Läsnäoloa, saavutettavuutta ja henkilökohtaista kohtaamista ei voi korvata millään hallinnollisella työllä. Haastattelusta minulle jäi sellainen kuva, että Kärnä arvostaa erityisopettajien tekemää työtä ja lähestyy asiaa opiskelijan näkökulmasta. Reformin aiheuttamat säästöpaineet ja organisaation monimutkaisuus aiheuttavat kuitenkin päänvaivaa tällä hetkellä.

Oma arvio oppilaitoksen erityisopetuksen tilasta

Tällä hetkellä oppilaitoksessa on 5 päätoimista erityisopettajaa. Muut erityisopetuksen tehtäviä hoitavat tekevät työtä osapäiväisesti niin, että heillä on jotain muuta opetusta lisäksi. Tähän saakka käytäntö on ollut se, että jokaisessa toimipisteessä on yksi erva (erityisopetuksen vastaava), joka vastaa hojksien laadinnasta ja tukitoimien suunnittelemisesta ja tekee yhteistyötä muiden erityisopettajien, ryhmänohjaajien, yto-opettajien ja ammatillisten opettajien, opinto-ohjaajan, toimialajohtajien sekä opiskelijahuollon kanssa. Joissakin yksiköissä on erityisopetuksen tiimi, joka suunnittelee yhdessä tukitoimien käytännönjärjestelyjä ja kehittää erityisopetusta yksikössä. Meidän toimipisteeseemme saatiin juuri perustettua tällainen tiimi.

Eri toimipisteiden ervat ovat kokoontuneet noin kerran kuussa käsittelemään erityisopetukseen liittyviä ajankohtaisia asioita, kuten lainsäädäntöä tai oppilaitoksen sisäisiä ajankohtaisia asioita. Ryhmässä on saanut vertaistukea ja asiantuntija-apua omaan työhönsä. Näin on myös varmistettu, että eri toimipisteissä toimitaan samalla tavalla.

Mielestäni tämänhetkinen toimintamalli on pääasiassa hyvä. Yksikkökohtainen erva tuntee oman yksikkönsä opiskelijat ja opiskelijat tuntevat hänet. Erva on lähellä opiskelijoita ja opettajia ja näin helposti saavutettavissa ja lähestyttävissä. Tapaamisten sopiminen on joustavaa, koska erityisopettaja on paikalla kaikkina päivinä tai useampana päivänä viikossa muun työnsä takia. Aiemmin omassa yksikössämme erva kävi vain kerran viikossa ja ongelmana tässä oli yhteisten tapaamisaikojen löytäminen ja opiskelijoiden tavoittaminen. Erva jäi myös helposti etäiseksi, kun ei ollut oppilaitoksen arjessa mukana päivittäin. Henkilökohtainen kohtaaminen ja opiskelijatuntemus ovat erityisen arvokkaita tässä työssä. Kaikkein vaikeinta on ehkä tukitoimien riittävyyden ja oikea-aikaisuuden varmistaminen. Hojksiin kirjattujen tukitoimien toteutumista tulee seurata säännöllisesti.

Kaksoisopettajuutta tai samanaikaisopettajuutta voisi käyttää enemmänkin tukimuotona kuin nyt käytetään meidän toimipisteessämme. Se hyödyttää kaikkia opiskelijoita ja useampi erityisen tuen tarvitsija saa tukea samaan aikaan. Jonkinlainen tukiopetuspaja on varmaan käytössä kaikissa toimipisteissä. Meillä Paja kokoontuu kerran viikossa iltapäivällä. Siellä voi tehdä rästikokeita tai tehtäviä ja saada tukea niihin. Eniten sitä käytetään yto-aineiden tukena. Pajan toimintaa voisi tehostaa, mutta en ole keksinyt vielä miten. Usein ne opiskelijat, joiden olisi syytä tulla pajalle eivät kuitenkaan hyödynnä sitä niin paljon kuin voisivat. Nyt aiomme kokeilla aivan uutta Unelma-päivä-konseptia, jossa ns. rästien tekemiseen on käytettävissä useita kokonaisia päiviä ja niiden aikana pyritään pääsemään eroon kaikista rästeistä yhdistelemällä tehtäviä kokonaisuuksiksi ja räätälöimällä jokaiselle oma ohjelma. Päivät toteutetaan koko erityisopetuksen tiimin voimin, jolloin käytössä on eri alojen asiantuntemusta.

Suurin pelkoni organisaatiouudistuksen myllerryksessä on, että erityisopettajia vähennetään tai heidän työnkuvaansa muutetaan niin, että opiskelijatuntemus ja saavutettavuus kärsivät. Jos erityisopettajalla on vastuullaan liian paljon opiskelijoita eri yksiköistä, hän ei voi tuntea enää opiskelijoita eikä hän voi myöskään suunnitella heille sopivia tukitoimia tai kohdata opiskelijoita henkilökohtaisesti. Ervan työstä tulee byrokraattista ja hallinnollista eikä se palvele opiskelijaa eikä opettajia. Opiskelijamäärän kasvaessa myös yhteistyökumppanien määrä kasvaa suureksi, kun mukana suunnittelemassa opiskelijan tukitoimia ovat usein oppilaitoksen henkilökunnan lisäksi opiskelija omaan palveluverkostoon kuuluvat henkilöt.

Jos taas siirretään erityisopetuksen toimien suunnittelu, järjestäminen ja dokumentointi pelkästään erityisopettajille, jotka ovat pääasiassa opetustehtävissä, voi olla, että erityisopetukseen liittyvä asiantuntemus kapenee ja käytännöt ja dokumentointi muuttuvat hyvin kirjaviksi. Dokumentointi ja esimerkiksi lainsäädännön ja muiden erityisopetuksesta annettujen ohjeiden seuraaminen ja niiden selvittäminen voivat tuntua opettajasta ylimääräiseltä työltä, johon ei löydy riittävästi aikaa opetustehtävien lisäksi. Kaikki ammatilliset opettajat eivät ole myöskään dokumentoinnin ammattilaisia, vaikka ovat taitavia käytännön työssä. Erityisopetuksen toteutuminen ja suunnitteleminen on kuitenkin dokumentoitava tarkkaan rahoituksen takia.