Kriisityötä jo 120 vuotta Suomen mielentervysseurassa

Tiistaina 14.6. tutustuin Suomen Mielenterveysseuran toimintaan vierailemalla SOS- kriisikeskuksessa Pasilassa. Pirjo-Liisa Liimatainen vastaanotti minut ja kertoi seuran laajasta, ja ansiokkaasta toiminnasta mielenterveys- ja kriisityötä saralla. Hän oli koonnut minulle valmiiksi esitepaketin, josta saa kattavan kuvan toiminnasta.

Omimmillaan seura on toimiessaan sellaisten ihmisten kanssa, joita on kohdannut jokin äkillinen kriisi, kuten läheisen kuolema, oman lapsen kuolema, tapaturmainen tai äkillinen kuolema tai sairastuminen, itsemurha tai jokin onnettomuus. Myös kehitykseen ja kasvuun liittyvissä kriiseissä otetaan yhteyttä seuran toimijoihin ja hakeudutaan eri toimintamuotoihin. Nyt suuri käyttäjäryhmä ovat maahanmuuttajat,  jotka joutuvat käymään läpi usein todella kipeitä prosesseja ennen kuin pääsevät kohdemaahan eikä elämän aloittaminen uudessa maassakaan ole helppoa. Asenteiden koveneminen näkyy avun tarpeen lisääntymisenä seuran toiminnassa.

Kantaväestöön  kuuluvat asiakkaat hakeutuvat toiminnan piiriin useimmiten itsenäisesti. He ovat löytäneet tiedon netistä tai kuulleet toiminnasta tuttavaltaan tai jokin viranomaisten on voinut suositella seuran toimintaan  hakeutumista. Maahanmuuttajat tulevat toimintaan mukaan vastaanottokeskuksen tai jonkin muun viranomaistahon tai järjestön kautta. Toiminta on avointa kaikille. Osallistumisessa ei kysytä edes nimiä tai sosiaaliturvatunnuksia, jos asiakas niin haluaa. Kysyntää on niin paljon kuin pystytään tarjoamaan, joten markkinointia ei varsinaisesti tarvita paljonkaan. Erityisesti nuoret ovat tarttuneet netissä tarjottaviin palveluihin, ja mielenkiintoista on, että puhelinpalveluihin soittavista suurin osa on miehiä.

Seuran nettisivut

http://www.mielenterveysseura.fi/fi

ovat monipuoliset ja kattavat, ja ne ovatkin jo minulle entuudestaan tutut ja olen käyttänyt niitä useasti. Olen ottanut sieltä materiaalia mm. ryhmänohjaustunnille. Esimerkiksi vahvuus-korttien avulla voi käydä keskustelua  opiskelijoiden kanssa siitä, miten eri ihmisillä on erilaisia vahvuuksia, mutta kaikilla on varmasti jokin alue, jossa on vahvimmillaan. Olin tosi iloinen, kun sain itse opiskelijoilta sellaisia kortteja, joissa luki oikeudenmukainen, kannustava, reilu. Ensi lukuvuonna totetutamme Oma hyvinvointi -kurssin valinnaisena kurssina. Näitä materiaaleja voisi hyvin käyttää myös tuolla kurssilla. 

Syksyllä on tulossa kiinnostava koulutus itsemurhien ehkäisyyn liittyen. Tarkempaa esitettä Liimatainen ei yrityksistään huolimatta löytänyt, mutta koulutus pidetään 9.9. ja on nimenomaan suunnattu koulujen henkilökunnalle. Se on osa projektia, jossa on sovellettu Suomeen sopivaksi jokin muualla maailmassa käytössä oleva prosessi, jolla tuetaan itsemurhaa aikovat tai itsemurhaa yrittänyt henkilöä. Jos vain suinkin onnistun löytämään koulutuksen tiedot syksyllä, yritän päästä siihen ja houkutella myös  koulupsykologimme mukaan. Valitettavasti näihinkin asioihin törmään silloin tällöin opiskelijoiden puheissa.

Oiva-ohjelmaan tutustuin ensimmäisen kerran  nettisivujen kautta ja vierailukäynnillä keskustelimme sen käyttämisestä esimerkiksi opiskelijoiden kanssa. Se on tietokonepohjainen itsehoito-ohjelma, jota voi käyttää myös mobiililaitteilla. Harjoitusten avulla voi lisätä itsetutemusta ja - luottamusta, parantaa keskittymiskykyä tai oppia rauhoittamaan mieltään ja ajattelemaan positiivisesti. Sitä käytetään myös seuran omilla kursseilla. Otan tavoitteeksi nyt tutustua ohjelmaan vielä tarkemmin, sillä uskon, että voisin suositella sitä joillekin opiskelijoille.

Myös muuta tiedotettavaa ja suositeltavaa opiskelijoille löysin saamistani materiaaleista, mm. Löydä oma tarinasi -ryhmä koulukiusaamista kokeneille ja Lasinen lapsuus -ryhmä joka on tarkoitettu alkoholistiperheiden nuorille sekä Nuttu-ryhmä, jossa tarjotaan tukea nuorille, jotka ovat epävarmoja työssään tai opinnoissaan pärjäämisessä. Täytyykin ottaa puheeksi nämä opiskelijahuoltoryhmän kanssa ja miettiä, missä voisi olla sellainen ilmoitustaulu, johon voisi koota ajankohtaisia juttuja ja tiedotteita tämänkaltaisia asioista.

Virittelimme myös yhteistyötä oppilaitoksen hyvinvointiin littyvälle teemaviikolle. Olemme suunnitelleet, että rakentaisimme teemaviikolle ajaksi johonkin tilaan hyvän mielen huoneen, jossa olisi tarjolla erilaista tietoa ja ohjelmaa mielen hyvinvointiin liittyen. Pyysin Mielenterveysseuran tulemaan mukaan viikolle esittelemään toimintaa ja esimerkiksi Oiva-ohjelmaa.

Tämänkin takia minusta erityisopettajan tulee olla esimerkki ja pitää esillä  mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita työskennellessään opiskelijoiden kanssa.