Ohjelmaa esittelevässä Helsingin Sanomien artikkelissa sanotaan, että Suomessa on noin 4000 - 5000 kuuroa. Tämä ohjelmasarja on jo sinällään edistysaskel, sillä kuuroille tarkoitettua ohjelmaa ei ole televisiossa kovinkaan paljon. Kaikken tärkein anti on ehkä kuitenkin se, että tällä sarjalla saataisiin tietoa ja tietoisuutta lisää meille kuuleville kuurojen asioista ja siitä, millaisia esteitä kuurojen on voitettava elämässään. Suurimmat esteet vaikuttavat olevan kuulevien asenteissa.
Ohjelmasarjan alussa Jarkko Keränen esittelee itsensä ja ohjelmansa idean ennakkoluulojen murtamisesta. Hän sanoo, että Suomessa mahdollisuudet kuuroille ovat rajatut ja hän haluaa lähteä tutkimaan, ovatko asiat samalla tavalla myös Amerikassa, josta sanotaan, että se on mahdollisuuksien maa. Ohjelmasarjan aikana Jarkko tapaa mm. kuuron lentäjän, lääkärin, ravintolan omistajapariskunnan, sotilaan, rekkakuskeja, painijan ja kuurojen vanhempien kuulevan lapsen, joka on kyllä jo aikuinen. Hän vierailee myös kuurojen yliopistossa, jossa kuurot ovat enemmistö ja kuulevat vähemmistö.
Suomessa ei voi toimia ainakaan lentäjänä eikä rekkakuskina, jos on kuuro. Myöskään yhtään kuuroa lääkäriä ei ole Suomessa. Yksi sairaanhoitajaopiskelija kuulemma on, mutta hänenkään opintojensa aloittaminen ei ole ollut ongelmatonta. Kuurojen ei tarvitse käydä armeijaa Suomessa, vaikka sodissa oli mukana kuuroja sekä rintamalla sotilaina että lottina. Ainakin sen verran ohjelmasarjassa siis selviää, että Amerikassa on enemmän kuuroja työmarkkinoilla ja toimii sellaisissa ammateissa, joissa Suomessa ei voi toimia. Suomessa kuurojen työttömyysprosentti on 24 eli kaksinkertainen muihin verrattuna.
Ohjelmasarjan edetessä minusta alkaa entistä enemmän tuntua siltä, että kyse on enemmänkin kuulevien asenneongelmasta kuin siitä, mihin kuurot oikeasti kykenevät. Jos kuuroille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia toimia eikä vain tuijotettaisi vamman aiheuttamia ongelmia, voisi löytyä ratkaisuja, joiden avulla kuuro voisi toimia työelämässä siinä missä kuulevakin. On olemassa paljon apuvälineitä, joilla voidaan korvata puuttuva aisti. Kaikki ohjelmassa esiintyneet ammatinharhjoittajat sanoivat myös, että kekseliäisyys ja sitkeys auttaa. Tätä samaa sanoi myös Raisa Ticklen näkövammaisten keskuksessa.
Sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä tosiaankin tarvitaan, jos haluaa edetä elämässään kuurona. Kaikki ohjelmassa haastatellut olivat tehneet kovasti työtä saavuttaaksen sen aseman, mikä heillä nyt oli. Melkein jokainen kertoi, kuinka oli pitänyt taistella ja tehdä jopa lakimuutosehdotuksia ja osoittaa monella tavalla olevansa pätevä. Kuuron työntekijän pitää olla sata kertaa parempi kuin kuulevan eikä virheitä saa tulla, koska silloin katsotaan heti, että se johtuu vammasta. Koko ajan he ovat joutuneet taistelemaan ennakkoluulojen kanssa. Samankaltaisten ennakkoluulojen kanssa taistelevat myös romanit ja maahanmuuttajat.
Kaikkien kanssa Jarkko käyttää viittomakieltä. Viittomakielen käyttö on yksi jännittävä seikka ohjelmassa. On mielenkiintoista, miten Jarkko voi ymmärtää amerikkalaisia ja amerikkalaiset Jarkkoa. Viittomakieli toimii, vaikka muuten kieli olisi toinen. He eivät siis käytä viitottua suomen kieltä tai englannin kieltä vaan viittomakieltä, joka on kansainvälinen. Hän puhuu myös siitä, kuinka kaikki kuurot tuntevat yhteenkuuluvuutta ja ja ovat heti tuttuja keskenään, yhteisöllisyyttä on enemmän kuin valtaväestön keskuudessa. He auttavat toisiaan heti ja tarjoavat usein esimerksiksi ilmaista yösijaa.
Mitä Jarkko sitten sanoi oppineensa? Ohjelman lopuksi hän kiteyttää: "Jokainen meistä voi tehdä mitä vain, jos uskoo itseensä. Ympäristön tuki on myös tärkeä." Monella ohjelmassa haastatellulla oli joku läheinen ihminen, joka oli jaksanut uskoa heihin ja tukenut heitä taistelussa astenteita vastaan. Tässäpä meille erityisopettajille haastetta: me voisimme olla niitä henkilöitä, jotka tukevat päämäärän saavuttamisessa.
Jälkihuomautuksia 14.7.2016
Lueskelin kirjaa Esteistä mahdollisuuksiin ja törmäsin siellä termiin kuurojen kulttuuri ja se alkoi kiinnostaa minua. Termillä viitataan siihen, että kuurot muodostavat oman näkemiseen ja yhteiseen visuaaliseen kieleen perustuvan vähemmistön, jolla on oma kulttuuri. Omia perinteitä ja mielipiteitä ja uskomuksia välitetään viittomakielen avulla.
Heillä on omat sisäpiirivitsinsä, arjen selviytymiseen liittyvä tieto, tieto kuurojen historiasta, merkittävistä tapahtumista ja kuuluisista kuuroista. Tätä kuulevat eivät tiedä, eivätkä pääse siihen osalliseksikaan ainakaan samalla tavalla kuin kuurot itse.
Kuurojen omat kulttuuripäivät pidettiin tänä vuonna Mikkelissä ja niiden teemana on Viittomakielisen kulttuurin juhlaa, sillä tapahtuma täyttää 60 vuotta. Kulttuuripäivien suojelija on Ville Haapasalo ja hänen mukaansa kulttuuripäivät on paikka, jossa kuurot voivat näyttää maailmalle oman yhteisönsä voiman ja moninaisuuden. Hän piti tärkeänä ennakkoluulojen murtamista. Lue lisää linkistä: http://www.kuurojenliitto.fi/fi/kulttuuripaivat-2016/ajankohtaista/uutiset/60-vuotias-kulttuurijuhla-yha-voimissaan-kulttuuripaivat#.V4jG6zUybIU
Kuurojen liiton sivuilta löysin myös uutisen, että Teatterikorkeaan on valittu ensimmäinen kuuro opiskelija. Mahtavaa! Onnea! Tässä linkki uutiseen:
http://www.kuurojenliitto.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/teatterikorkeakoulussa-aloittaa-syksylla-kuuro-opiskelija#.V4jGdTUybIU
Löysin 2 kiinnostavaa blogia, joista toisessa 21-vuotias tamperelainen nainen kertoo elämästään kuurona. Minua puhutteli kirjoituksessa se, että suomalaisten kuulevien kanssa on vaikeampi kommunikoida kuin monien muun maalaisten. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa, kun emme pääse eroon ennakkoluuloistamme ja käyttäydymme kuin kuurot ja muutkin vähemmistöihin kuuluvat olisivat jotenkin pelottavia.Ehkä meidän suomalaisten olisi syytä ottaa mallia Sarjajevosta, jossa koko luokka opetteli viittomaan voidakseen kommunikoida kuuron luokkatoverinsa kanssa. Katso linkki: http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/koko-luokka-opetteli-viittomakielen-kommunikoidakseen-6-vuotiaan-kuuron-pojan-kanssa/5731212 Toinen koskettava juttu oli se, kun hän kertoo, että kaikki kuurot tuntevat toisensa ja he ovat keskenään yhtä suurta perhettä. Tosin tämän blogin kirjoittaja ilmoitta lopettavansa blogin, joten uusia kirjoituksia sinne ei tule enää. Tässä linkki: http://jaxenelamaa.blogspot.fi/2011/08/toivepostaus-elamani-kuurona.html
Toisen blogin kirjoittaja on kuuron vanhemman kuuleva lapsi. Tuossa blogissa minua kosketti tieto, että viittomakielen käyttö hävetään ja se on ollut kiellettyä aiemmin esimerkiksi koulussa. Kuurot on pakotettu puhumaan ja he ovat opetelleet salaa viittomaan ja käyneet salaa välitunnilla viittomassa nurkan takana, kun muut pahikset ovat käyneet tupakalla. En tiedä päivittääkö kirjoittaja enää blogiaan, sillä viimeisin postaus on vuodelta 2013. Tässä linkki: http://kuulevakuuro.blogspot.fi/
Lähteet:
Jarkko ja kuuro Amerikka. Yle. <http://areena.yle.fi/1-3427042>Malm, Marita - Matero, Marja - Repo, Marjo - Talvela, Eeva-Liisa 2006: Esteistä mahdollisuuksiin. Vammaistyön perusteet. WSOY. Porvoo.
Pokki, Elina 2011: Kuurojen kulttuuri. Diaesitys. Kuurojen liitto ry.
http://www.pori.fi/material/attachments/hallintokunnat/kulttuuritoimi/kulttuuri/68DRHTPJB/Kuurojen_kulttuuri.pdf
Tervonen, Kaisu 2016: "Ohjelmaa on odotettu innolla" Helsingin Sanomat 18.5. B21.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!