Etiikkatehtävä: Pohdintaa opettajan työn eettisyydestä

1. Opettajan työn eettinen luonne

Martikainen esittelee väitöskirjassaan auktoriteetin käsitettä Billingtonin mukaan. Billingtonin mukaan auktoriteettiin liitetään mm. seuraavia ominaisuuksia: Auktoriteetin omaava henkilö on edelläkävijä, ideoiden esittäjä, häntä voidaan kritisoida, mutta hän säilyttää auktoriteettinsa tästä huolimatta, hän kontrolloi ja ohjailee toisia. Auktoritettiin liitetään myös karismaattisuus, joka määritellään kykynä vetää toisten huomio puoleensa ja kykynä selvitä hankalistakin tilanteista. Karismaattisuutta pidetään yhtenä auktoriteetin lähteenä, mutta toisaalta sitä ei kirjoittajan mukaan ole kaikilla eikä opettajuutta voi perustaa pelkälle karismaattisuudelle. Varmempi perusta kuin karismaattisuus on minunkin mielestäni perustaa auktoriteetti asiantuntijuuteen ja taitoon välittää oma osaaminen oppilaille. (30 – 31.)

Moraalisen auktoriteetin yhteydessä Martikainen ottaa esille näkökulman, että opettajan pitää arvostaa omaa työtää ja pitää tomintansa keinot ja päämäärät hyveellisinä. Kyynisyys, turhautuneisuus ja pakonomaisuus syövät moraalista auktoriteettia ja latistavat oppimisilmapiiriä. (32) Tämä on varmasti totta ja olen nähnyt tästä merkkejä joskus jopa itsessäni. Jatkuvat säästöt ja resurssien kiristäminen lisäävät kuitenkin opettajan kuormaa ja työn rasittavuutta joskus niin paljon, että kyynistyminen, turhautuminen ja pakonomaisuus ovat vaarallisen lähellä.
Empaattisuusuuden liittäminen auktoriteettiin oli minulle positiivinen yllätys. Empaattisuus on vuorovaikutuksen edellytys ja se auttaa tunnistamaan ja ehkäisemään alisuorittamista ja liiallista vaativuutta. (32.) Minulle oman opettajaurani aikana empaattisuus ja vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on tullut entistä tärkeämmäksi.

Mielenkiintoinen näkökulma opettajan auktoriteettiin ja toimintaan on minusta Martikaisen esittämä Lindqvistin ajatus opettajan oman personan ja roolin välisestä ristiriidasta. (34) Opettajan työ on luonteeltaan sellainen, että sitä joutuu tekemään vahvasti omalla persoonallaan. Tässä vaarana on, että oman persoonan peliin laittaminen käy rasittavaksi ja opettaja ylikuormittuu. Opettajan tulisi löytää tasapaino persoonan ja asiantuntijaroolin välillä niin, että oma yksityisyys säilyy riittävästi ja mukana on asiantuntemusta ja objektiivisuutta.  (34.) Muistan itsekin painiskelleeni tämän asian kanssa erityisesti urani alkuvaiheessa. Työn rajaaminen ja oman erillisyyden löytäminen vie aikansa. Joskus tuntuu, että ammatillista asennetta käytetään jopa lyömäaseena silloin, kun opettaja uupuu. Voidaan sanoa, että asioihin ei pitäisi suhtuautua niin henkilökohtaisesti vaan pitäisi olla ammatillista asennetta. Liian pitkälle viety ammatillisuus ja asiantuntijaroolissa pitäytyminen voi kuitenkin johtaa epäempaattiseen ja kyyniseen toimintaan.

2. Opettajan työn eettinen haasteellisuus

Yksi opettajan työn haasteellisista tehtävistä on arviointi. Arviointiin liittyy myös eettisiä kysymyksiä. Niemen (2003) mukaan oppilaan arvioinnin näkökulmasta oppilaan arvioinnin tehtävänä on hänen kehityksensä edistäminen ja tukeminen. Se on vallankäyttöä, varsinkin annettaessa arvosanoja. Oppilaan arvioinnissa vaaditaan ammattitaitoa ja ammatillista moraalia, koska kysymyksessä on oppilaan elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavat asiat. (64.)
Tämä opiskelijalähtöinen näkökulma pitäisi aina olla mielessä, kun tekee arviointityötä. Kuitenkin opettajalla on usein arviointia niin paljon ja sen kanssa on kiire, että jokaista arviointia ei ehkä tule katsoneeksi näin syvällisesti. Arvioinnin ei kuitenkaan koskaan saisi haavoittaa eikä se saisi olla yksikoikoista opiskelijaa ja sen pitää aina olla asiaperusteista, realistista. Arvioinneista pitää olla myös valmis keskustelemaan ja se pitää pystyä perustelemaan. Arvioinnissa pitäisi olla mukana myös armollisuutta ja opiskelijan pitää tuntea tulevansa hyväksytyksi olipa arviointi mikä hyvänsä. Nopea ja rutiininomainen arviointi on Lindqvistin mukaan kohtaamattomuutta. (34.) Arvioinnissa on kyse vallasta ja vastuusta ja tässä pitää olla mukana eettisyyttä. (66.)

3. Opettajien erilaisuus eettisinä ajattelijoina ja toimijoina

Koska opettajan työtä tehdään voimakkaasti oman persoonan kautta, on väistämättä selvää, että toimintatavat eri opettajilla ovat erilaisia. Tirri  on luokitellut erilaiset toimintatavat päätöksenteon näkökulmasta viiteen ryhmään:
• Välttelyorientoitunut  opettaja ei puutu ongelmatilanteisiin.
• Delegaatio-orientoitunut opettaja delegoi ratkaisun tekemisen jollekin toiselle.
• Yksipuolisesti päätöksiä tekevä opettaja yrittää ratkaista ongelman itsenäisesti.
• Osittaista diskurssia käyttävä opettaja ottaa vastuun ongelmatilanteesta ja kohtelee oppilaita arvostaen, ja selittää omaa toimintaansa oppilaille
• Täydellistä diskurssia käyttävä opettaja jakaa oppilaille vastuuta ja ottaa heidät mukaan ratkaisun etsimiseen. (108.)

On jotenkin kai selvää, että olisi hyvä pyrkiä diskursiiviseen ongelmanratkaisuun ja ottaa opiskelijat mukaan päätöksentekoon. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa, varsinkaan jos oppilaat ovat nuoria. Siinä tarvitaan rohkeutta ja taitoa. Tutkimuksen mukaan diskursiiviset opettajat saivat opiskelijoilta parempaa palautetta ja heitä pidettiin totuudellisina ja sitoutuneina oikeudenmukaisina ja didaktiiviesesti pätevinä. (109.)

Toinen opettajien erilaisuutta selittävä tekijä on varmasti opettajan kokemus ja se, missä vaiheessa opettajaksi kasvamista opettaja on. Minulla on opettajakokokemusta  noin kaksikymmentä vuotta ja oli kiinnostavaa peilata omaa toimintaa tässä väitöskirjassa esitettyyn malliin opettajaksi kasvamisen vaiheista. Tunnistin itseni useammastakin kohdasta ja osasin ehkä nähdä myös oman kehittymisen vaiheita.  Berlinerin teorian mukaan opettajan kehitystä voi kuvata viidellä eri vaiheella (111 – 112):

Noviisivaihe
o Vähän opettajakokemusta
o Ohjeiden ja sääntöjen noudattaminen
o Oman toiminnan seuraaminen keskiössä
Kehittynyt aloittelija
o Tilannekohtainen tieto lisääntynyt
o Yksittäisten oppilaiden oppimisprosessi hahmottuu
o Teoria ja kokemus alkavat yhdistyä
o Ei vielä kokonaisvaltaista käsitystä opettamisesta ja kasvattamisesta
Osaava suorittaja
o Tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus lisääntynyt
o Kyky erottaa tärkeä epäoleellisesta kehittynyt
o Opetustilanteen kontrolli parantunut
o Sitoutunut ja emotionaalisesti mukana opetustilanteessa
o Joustavuutta voisi olla enemmän
Taitava suorittaja
o Intuitiivisuus lisääntynyt
o Kokonaisvaltaista havainnointia
o Kyky muodostaa kokonaiskuva tilanteesta
o Kykyä analysoida ja ennustaa tapahtumia¨
Harjaantunut ekspertti
o Opettaja tietää, mitä pitää tehdä.
o Toiminta helppoa ja sujuvaa
o Toimintamallit hioutuneet
o Suoriutuu arkityöstään yleensä ilman analyyttistä pohdintaa
o Pyrkii valmistautumaan riittävän hyvin ennen opetusta ja sopeuttaa suunnitelmat oppilaiden tarpeiden mukaisiksi
o Työskentelyilmapiiri hyvä
o Uskoo oman opetuksen tehokkuuteen
o Uskoo oppilaiden kykyyn oppia
o Ottaa huomioon tunne-elämän opetuksessa

Minusta tämä kuvaus oli jollain tapaa lohdullinenkin. Jokaisen aloittelevan opettajan pitäisi lukea tämä, sillä uran alkuvaiheessa on monesti vaikeita tilanteita ja saattaa miettä, miksi kokeneet opettajat tuntuvat selviävän niin paljon helpommalla. Kyse on kuitenkin ammatista, jossa kokemuksella on erityisen suuri merkitys eikä sitä voi saavuttaa kuin harjoittelemalla ja etsimällä omalle persoonalle sopivaa tapaa toimia. Oman toiminnan seuraamisen, suunnittelemisen ja asiasisällöstä siirtyminen vähitellen enemmän ja enemmän vuorovaikutuksen tarkkailemiseen ja opiskelijakeskeisyyteen on pitkä tie ja muistan itsestäni monia vaiheita sillä tiellä. Onnistumiset ja epäonnistumiset kouluttavat opettajaa ja kokemusten kautta opettaja oppii toimimaan tilanteen vaatimusten mukaisesti. Eksperttiopettaja ei enää ehkä noudata orjallisesti mitään sääntöä tai periaatetta vaan hänen toimintansa on automatisoitunut. (115.)

Toinen kiinnostava kuvaus opettajan uravaiheista on Hubermannilla (112-113). Hän kuvaa opettajan uravaiheita seuraavasti:
• Alkuvaihe: selviytyminen ja uuden löytäminen (1 – 3 v)
• Vakiintumisen vaihe: sitoutuminen ja ammatin vastuu ja vapaus (4 – 6 v)
• Kriisivaihe: uuden etsiminen ja uran arviointi (7 – 18)
• Seesteisyyden vaihe: luopuminen, energisyyden väheneminen, hyväksyminen (19 – 30)
• Ammatista irtautuminen: luopuminen (yil 31 v)

Minusta tuntuu hurjalta ajatella, että olisin jo ns. seesteisyyden vaiheessa, jolloin energisyyteni ja kehittymiseni olisi jo lähes ohi. Huomaan kyllä itsessäni ajoittain konservatiivisia piirteitä ja muutosvastarintaa, mutta olen omasta mielestäni vielä kuitenkin ajan hermolla ja muutoksissa kiinni kaikesta huolimatta. Ehkä olen sittenkin vielä ns. kriisivaiheessa, koska olen hakenut uusia haasteita erityisopettajakoulutuksesta ja erityisopettajan tehtävistä. Ehkä aloitankin urakierron uudestaan, jos siirryn erityisopettajaksi.

Opettajan eettinen kasvu näkyy vuorovaikutuksessa, ryhmädynamiikan ymmärtämisessä, oikeudenmukaisuudessa, inhimillisyydessä ja levollisuudessa. Nuori opettaja kokee kontaktin ottamisen vaikeaksi oman epävarmuutensa vuoksi, koska opettaja on yksin ja taiteilee koko ajan yksilöiden ja ryhmän välillä yksin. (115 – 116). Aloitteleva opettaja voisikin hyötyä yhteisopetuksesta toisen opettajan kanssa, sillä silloin hänellä olisi tukenaan toinen aikuinen ja aloitteleva opettaja voisi nähdä kokeeneemman opettajan toimintaa ja oppia siitä ja saada samalla itsevarmuutta omaan toimintaansa.