Vahvuudet ja unelmaminä

Toteutimme yhteisopetusprojektin valokuvauksen opettaja Christina Holmlundin kanssa 23.-24.1. valokuvauksen osaamisalan 1. vuosikurssin opiskelijoille. Ryhmässä on sekä ylioppilaspohjaisia että peruskoulupohjaisia opiskelijoita, yhteensä noin 15.

Kahdelle päivälle ajoittuneen työskentelymme tavoitteena oli tuottaa materiaalia ja antaa virikkeitä tulevaa valokuvaustehtävää varten. Tehtävässä opiskelijat kuvaavat toisiaan pienissä ryhmissä niin, että kuvissa on tarkoitus ilmetä kuvattavan unelmaminä. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja ylipäätään vahvuusajatteluun tutustuminen sopi tähän teemaan mielestämme hyvin. Työskentely eteni seuraavasti:

1. Työskentelyn tavoitteen esitteleminen
2. Luento positiivisesta psykologiasta 
3. VIA-vahvuustestin tekeminen ja keskustelu tuloksista
4. Listojen kirjoittaminen
5. Kirjoittamisen prosessi
6. Unelmaminä-kirjoitelman laatiminen
7. Christina jatkoi valokuvaamiseen liittyvillä aiheilla

Aloitimme minun pitämälläni luennolla, jossa kerroin positiivisen psykologian ideoista ja taustoista. Luennon aikana heräsi mukavasti keskustelua ja myös kriittistä pohdintaa. Pääasiassa kommentit olivat hyvin myönteisiä ja kriittisesti suhtautunut opiskelijakin myönsi, että asiassa on tiettyä pointtiakin. Yksi kysymys, jonka hän esitti liittyi siihen, että negatiivisesta lähtökohdasta ja vikoihin tarttumisesta haluttiin mennä hyvien asioiden lisäämiseen ja siirtyä näin tavallaan ääripäästä toiseen. Opiskelija kysyi, miksi haluttiin mennä niin ääripäihin. En osannut vastata hänelle mitään kovin eksaktia, mutta oli hyvä, että hänen tuomansa näkökulmat saivat aikaan keskustelua. Eräs palaute kuvaa ehkä juuri tätä käytyä keskustelua.

Positiivisuudessa on tavallaan jotain pinnallista, mutta tässä kontekstissa se ei ole huono; voi löytää vahvuuksiaan, sillä huonommuuden tunteessakaan ei (ehkä) ylettömästi kannata rypeä.

Testitulokset eivät tuntuneet kovin paljon yllättäneen ketään. Ehkä pieniä yllätyksiä oli joillakin opiskelijoilla.  Kirjallisissa palautteissa, joita pyysin tuli esiin pääasiassa myönteisiä seikkoja. Joissakin palautteissa testiä pidettiin hieman naiivina ja liian minäkeskeisenä. Joku oli kokenut testin tekemisen itsensä lokeroimiseksi ja siksi ahdistavaksi eikä ollut saanut testin kautta mitään erityisiä oivalluksia. Testin uskontoon liittyvät kysymykset olivat ärsyttäneet yhtä palautteen antajaa. Yhden palautteen mukaan testin tekeminen oli voimaannuttavaa ja innostavaa. Se sai ajattelemaan itsestä hyvää  ja nosti itsearvostusta. Alla muutama kiinnostava ote palautteista:

Henkilölle, joka ei ole pohtinut itseään erityisemmin, voi testitulos antaa uutta näkökulmaa.

Testitulokset yllätti, sillä osa itse alussa listaamistani oli aivan listan loppupäässä. 

Suhtaudun tällaisiin testeihin yleensä varauksella, mutta päätin antaa mahdollisuuden, jos tästä jäisikin jotain käteen. Testissä ei tullut yllätyksiä minulle. 

Testin tulos vaivasi yhtä opiskelijaa kovin, koska juuri luovuus oli jäänyt testituloksen mukaan loppupäähän. Keskustelimme kuitenkin tästä ja totesimme, että kyse voi olla kysymyksen asettelusta ja siitä, miten kukin tulkitsee kysymyksiä. Myös amerikkalaisuuden vaikutusta luovuuden käsittämiseen pohdittiin keskustelussa. 

Vahvuusluentoni ja via-vahvuuskyselyn tekemisen jälkeen seurasi rupeama erilaisten listojen kirjoittamista. Listojen kirjoittamista ohjasi Christina. Minä osallistuin työskentelyyn, jotta oppisin menetelmän ja saisin kokemuksen siitä ja voisin kenties itsekin käyttää sitä myöhemmin. Listat olivat seuraavanlaiset:

• Listaa asioita tai henkilöitä tms., jotka tuottavat sinulle iloa tai onnea
• asioita, joita olet viikon aikana oivaltanut
• asioita, joista tulisi luopua tai jotka, haittaavat elämääsi
• asioita joita haluan oppia
• asioita, joissa olen hyvä
• asioita, jotka antavat voimaa, tekevät hyvää tai vahvistavat
• asiat, arvot, paikat henkilöt, jotka ovat tärkeitä. 

Kirjoittamisen aikana keskittyneisyys ja tehtävään paneutuminen oli käsin kosketeltavaa. Oli mahtava olla mukana tässä. Kehittämisideaksi ehdotin Christinalle, että viimeisen listan jälkeen tai sitä ennen voisi kirjoittaa erikseen vielä ne, jotka oli silmukoinut, sillä niin voisi paljastua jotain, mikä toistuu eri listoilla. Huomasin nimittäin itse, että tämä olisi voinut olla kiinnostavaa tehdä omalle listalle. Aion ehkä tehdäkin sen tässä piakkoin.

Tämän jälkeen minä kerroin teoriaa kirjoittamisen prosessista ja kävimme keskustelua kirjoittamisen eri vaiheista sekä siitä, mikä on tuottanut vaikeuksia kirjoittamisessa. Perustana luennollani oli Kirsti ja Irma Lonkan teoria kirjoittamisesta luovana työnä. Kirjoittamisen prosessista voi erottaa 4 vaihetta, jotka löytyvät mistä tahansa luovasta työstä:

1. Virittäytyminen
2. Muokkaaminen
3. Oivallus
4. Viimeistely

Seuraavana päivänä opiskelijat kirjoittivat tekstin, jossa kuvasivat oman unelmaminänsä. Minulla oli mukanani Kaisa Vuorisen Vahvuuskortit, joista sai valita unelmaminälleen sopivia ominaisuuksia ja käyttää siellä olevia kuvauksia hyväkseen esimerkiksi luonteen kuvaamisessa. Kirjoitelman tuli alkaa "Minä olen --" Muita ohjeita kirjoitelmaa oli, että tulee käyttää preesensiä ja indikatiivia ei siis konditionaalia. Kun Chrsitina antoi ohjeita, minä kirjoitin niitä tauluun. Olen kokeillut tätä työtapaa ennenkin yhteisopetuksessa ja se on toiminut aina tosi hyvin.

Erityisesti nuorimmilla opiskelijoilla ja erityistä tukea tarvitsevilla opiskelijoilla tuntui olevan vaikeuksia päästä alkuun. Minä kävin erikseen vielä ohjeistamassa heitä ja varmistamassa ovatko ymmärtäneet, mitä on tarkoitus tehdä. Apukysymysten ja aloitusvirkkeiden muotoileminen heidän kanssaan auttoi ja tietääkseni kaikki saivat aikaan jonkinlaisen tekstin tuntien aikana.

Olimme opettajina erittäin tyytyväisiä opetuskokonaisuuteen. Yhteisopetus oli innostavaa ja asiantuntemuksemme eri aloilta täydensivät toisiaan. Opiskelijoiden ohjaamisessa kirjoittamisvaiheessa kaksoisopettajuudesta oli myös hyötyä. Toivottavasti voimme toteuttaa opetuskokonaisuuden vielä joskus uudestaan.