Hyvinvointi virtaa -teemaviikko Keudassa

Oppilaitoksessamme on ollut jo pitkään hyvinvointiin liittyvä teemaviikko vkolla 40. Teemaviikon ohjelman suunnitteluvastuu on ollut useimmiten opiskelijahuolto- tai hyvinvointiryhmän vastuulla. Viime vuonna emme saaneet juuri mitään ihmeellistä ja päätimme yrittää lisätä tapahtumia ja viikon näkyvyyttä tänä vuonna. Onnistuimmekin siinä, sillä opiskelijoilta oli tullut hyvää palautetta viikon ohjelmasta ja näkyvyydestä.


Ohjelmarunko oli Pekka Halosen akatemiassa seuraavanlainen:

Alustava ohjelma:

Aamupuuroa tarjolla ma-pe

Tiistaina opiskelijahuoltoryhmä iltapäiväkahvilla

Tiistaina iltapäivällä gigong (2-3 x 30 min) (piha)

Keskiviikkona asiaa nuorten mielenterveydestä noin klo 12-15 (A214)

Torstaina opiskelijoiden vapaamuotoisia musiikki ja runonlausuntaesityksiä ja koiran rapsutusta

Perjantai-iltapäivällä hyvän mielen sählyturnaus Pekkiksen pihalla (Zhanna)

 

Lisäksi viikon aikana pop-up taukojumppaa ja/tai –joogaa (Zhanna, Elisa)

 

Näistä minä organisoin ja ideoin tiistain opiskelijahuollon iltapäiväkahvihetkeä ja gigongia, keskiviikon ohjelmaa nuorten mielenterveyteen liittyen. Opiskelijahuollon kahvihetken ideana oli tehdä meitä opiskelijoiden tukihenkilöitä tutummiksi. Tilasimme hyvinvointia edistävää tarjoilua kaikille eli hedelmävadin ja jalkauduimme eri pöytiin istumaan ja seurustelemaan opiskelijoiden kanssa. Yhtä pöytää emännöivät psykologi ja kuraattori, yhtä terveydenhoitaja ja yhtä minä. Minun pöytäseurueeseeni liittyi lisäksi opinto-ohjaaja. Terveydenhoitajalla oli mukanaan verenpainemittari ja halukkaat saivat mittauttaa verenpaineensa.

Minä olin tilannut Suomen mielenterveysseurasta pahvilaatikollisen esitteitä, joista jaoin kaikille kahvilassa olleille henkilökohtaisesti Hyvän mielen voimasanat -esitettä, joka on sopivan pikkuinen taskuun pantavaksi. Pöydällä oli lisäksi esitteitä itsemurhaan, suruun ja kriiseihin liittyvistä asioista. Lisäksi pelasin oman pöytäni kanssa Mitä sinulle kuuluu -korteilla. Nämä ja muut materiaalit olivat esillä myös keskiviikkona Hyvän mielen huoneessa, jossa psykologi oli tavattavissa. Tämä ei tosin ollut vetänyt ihmisiä paikalle kovin paljon. Minulla oli ajatus, että huoneessa olisi voinut esitellä Mielenterveysseuran omahoito-ohjelmia ja tehdä mindfullness-harjoituksia, soittaa rauhoittavaa musiikkia tms. Oma aikatauluni ei enää riittänyt tämän toteuttamiseen. Yritin saada Suomen mielenterveysseurasta meille esittelijää, mutta se ei onnistunut. Sen sijaan sain esittelijaän Yeesistä eli Nuorten mielenterveysseurasta. Seuran edustaja oli käynyt pitämässä luokissa pientä tietoiskua. Olisin itse ollut mielelläni kuulemassa myös, mutta olin opettamassa toisessa yksikössä.

Tiistaina meillä oli tarjolla myös tuokio kiinalaista terveysliikuntaa eli Gigongia. Olen itse harrastanut lajia jo vuosia Järvenpäässä tomivan Sanbao-yhdistyksen kautta ja tunnen hyviä vetäjiä. Ajattelin, että tämäntyyppinen liikunta sopisi tänne tosi hyvin sillä taiteen kanssa työskentelevät osaisivat varmasti arvostaa omaan mieleen syventymistä ja hiljentymistä, joka myös on osa tätä lajia. Vetäjäksi kutsuin Kauko Uusoksan, joka on yksi Suomen guruista alalla. Loppujen lopuksi treenit tai harjoittelutuokio meni hienosti, mutta aluksi olin jo sitä mieltä, etten enää ikinä järjestä mitään.

Meidän oppilaitoksemme ongelma on nimittäin se, että opiskelijat ovat niin sitoutuneita omaan alaansa ja oppitunteihin, että he eivät halua olla poissa tunneilta ja opettajat ovat ehkä osittain samanlaisia. Oma asia on niin tärkeä ja kiireellinen, ettei siitä voi nipistää edes puolta tuntia johonkin yhteiseen ellei siihen ole nimenomaisesti pakotettu. Yritin järjestää tapahtuman ruokatunnin yhteyteen, jolloin saisin tiedotettua asiasta huutelemalla ruokalassa ja toimimalla sisäänheittäjänä eli hihasta repijänä. Yritinkin tätä niin kovin, että en ehtinyt itse syödäkään kuin vähän. Välillä näytti siltä, että Kauko jää yksin luokkaan eikä kukaan saavu harjoittelemaan. Minä oli kuolla häpeästä, että hän on tullut turhaan paikalle. Lopulta saimme kuin saimmekin muutaman opiskelijan ja opettajan luokkaan periaatteella, että ovi on auki ja harjoitukseen voi osallistua nonstoppina. Niille, jotka tulivat paikalle tuli tosi hyvä mieli harjoituksista ja mielenkiinto heräsi. Yksi kuvisopettajakin sanoi, että tästä voisivat opiskelijatkin tykätä ja hyötyä. Niinpä! Mutta miten saada heidät paikalle? Ensi vuonna aion ehdottaa, että apulaisrehtori laittaa tunnin lukkariin kaikille näkyviin ja että silloin ei ole muuta ohjelmaa tarjolla. Katsotaan nyt, jos ylipäätään olen mitään järjestämässä ensi vuonna.

Torstaina pihalle rakennettiin aitaus koirille. Muutama opettaja toi oman koiransa ulkoilemaan aitaukseen. Tämä oli ollut tosi suosittu aktiviteetti. Opiskelijat olivat olleet aivan innoissaan tästä ja monet sellaisetkin opiskelijat, jotka eivät tavallisesti ota kontaktia,  olivat tulleet aitaukseen juttelemaan koiralle ja sitten läsnäolevalle opettajalle tai opolle. Tästä poiki idea, että pyydämme joskus maatalouspuolen oppilaitokselta jotain lampaita pihalle.

Järjestäjinä toimineita siis kiitettiin ja olimme itsekin tyytyväisiä, että nyt ainakin viikko oli noteerattu. Ehkä ensi vuonna on helpompaa lanseerata jotain, sillä nyt asia yhdistetään johonkin aiempaan.

Harmi, ettei tullut siinä kiireessä otettua kuvia... Olisivat olleet kivoja tässä blogissa. Monena on erkkaope työssänsä kuin Elias Lönnrot konsanaan.