Huomaa hyvä! Kaisa Vuorisen koulutuksessa 12.10.

Harjoitteluuni kuin nakutettu sopiva koulutus sattui silmiini ja sain esimieheltänikin luvan osallistua, nimittäin Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! -koulutus. Kaisa Vuorinen on ollut tuomassa ideologiaa Suomeen ja soveltanut teooriaa Suomen oloihin sekä ollut kirjoittamassa suurinta osaa positiiviseen psykologiaan ja positiiviseen pedagogiikkaan liittyvästä suomenjielisestä materiaalista ja kirjallisuudesta yhdessä Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa.

He ovat kirjoittaneet kirjan Huomaa hyvä  ja laatineet luonteenvahvuuksiin liittyvät kortit opetuksen avuksi. Vuorinen on soveltanut ja toteuttanut positiivista pedagogiikkaa lasten kanssa omassa erityisluokassaan, ja materiaalikin on laadittu lähinnä alakoululaisia ajatellen. Tämä näkyy lähinnä painotuotteiden ulkoasussa,  mutta se ei mielestäni mitenkään estä materiaalin käyttämistä nuorten tai aikuistenkin kanssa. Tämä tuli myös jo todistettua, kun käytin materiaalia yhden luokan kanssa.

Vuorisella on hyvät nettisivut, jossa on paljon hyvää materiaalia, jota voi hyödyntää vapaasti omassa opetuksessaan. Sivuilla on myös videoita, joita voi käyttää asiaan perehtymiseen ja  siitä kertomiseen.  Vuorinen aloitti luentonsa kysymällä: Jos voisit opettaa vain yhden taidon, mitä opettaisit? Vuorinen jatkoi korostamalla, että luonteenvahvuudet ovat taitoja, jotka eivät vanhene ja joita tarvitaan elämässä, sillä meillä ei ole arvoa ilman toisiamme. Meidän ei tarvitse vertailla irseämme toisiin tai painaa toista alas silloin, kun arvostamme itseämme.

Vuorinen esitteli konkreettisia harjoituksia, joiden avulla voidaan vahvistaa ja harjoitella luonteenvahvuuksia lasten kanssa. Joissakin kunnissa positiivinen pedagogiikka on otettu osaksi uutta opetussuunnitelmaa alakoulussa ja näitä asioita opetetaan lapsille järjestelmällisesti esim. tunti viikossa. Tämä kuulosti minusta kerrassaan erinomaiselta. Ei olisi pahitteeksi moinen opetus yläkoulussakaan ja joissakin kunnissa tätä on toteutettu myös yläkouluikäisille. Ammatillisessa koulutuksessa ja lukiossakaan ei olisi liian myöhäistä vielä ja siksi minä ajattelinkin omalta osaltani olla viemässä tätä Vuorisen ilosanomaa eteenpäin.

Yksi luennon aiheista oli myötätunto ja Vuorisen itsensä lanseeraama käsite myötäinto.  Hän kehotti meitä innostumaan toisten onnistumisesta, menemään mukaan toisen onneen ja iloon. Positiivisen kokemuksen jakaminen tuottaa lisää positiivista energiaa. Hyvää pitäisi aina tuottaa lisää, sillä ihmisen luontainen taipumus on huomata ja muistaa negatiiviset kokemukset. Hän otti esimerkiksi, että jos kuulemme itsestämme 5 hyvää ja yhden huonon asian, mitä muistamme,  kun heräämme keskellä yötä? Yhtä negatiivista palautetta neutraloimaan tarvitaan moninkertainen määrä positiivisia kokemuksia. Ihmisen mieli takertuu negatiiviseen ja sillä on taipumus huomata aina parannettava asia ja epäkohta. Vuorinen kehotti pohtimaan, mikä on ehjää ja toimivaa, miltä tuntuu, kun on onnellinen ja mistä ja kenelle on kiitollinen. Hän oli käyttänyt harjoitteena eri-ikäisille kirjeen kirjoittamista henkilölle, jolle on kiitollinen. 

Mielenkiintoinen näkökulma oli se, että omia vahvuuksiaan voi myös käyttää liikaa eli voi vetää ns. vahvuusöverit. Joskus, kun jokin ei toimi, voisikin miettiä, onko mennyt oman vahvuutensa kanssa liiallisuuksiin. Esimerkiksi toiveikkaan asenteen ansioista voi uskoa pystyvänsä enempään kuin todellisuudessa pystyykään. Itselleni tuli heti mieleen,  että oman vahvuuteni, rehellisyyden, liian voimakas käyttäminen on tehnyt minusta välillä sellaisen totuuden torven, etteivät kaikki ole sitä kestäneet tai pitäneet siitä. 

Vuorinen näytti koskettavia videoita omista pikkuoppilaistaan, jotka osasivat sujuvasti käyttää vahvuuskieltä. He kertoivat vakuuttavasti, mitä vahvuuksia olivat tarvinneet ja oppineet koulupäivän aikana. Moni kertoi oppineensa itsesäätelykykyä ja sinnikkyyttä. Olen itsekin ajatellut monta kertaa, puuttuuko nuorilta nykyään juuri näitä vahvuuksia, sillä tuntuu välillä, että törmään luovuttamiseen ja kärsimättömyyteen ja siihen, että oppimisen tai muutoksen pitäisi tapahtua  nopeasti. 

Vahvuudet auttavat meitä selviytymään vaikeuksista, vaikka ne eivät poista vaikeuksia. Niillä on merkitystä toipumiskyvyn kehittämisessä. Vahvuuksien käyttöä voi harjoitella, vahvuuslihakset kasvavat, kun niitä treenaa. Vahvuusalueella toimiminen tuottaa meille flow-kokemuksia ja intohimon työskennellä jonkin asian parissa. Onnistumisen kokemuksistamme voimme ammentaa voimaa huonoina hetkinä. Aina ei silti pidä pysyä pelkästään mukavuusalueella, vaan taidot kehittyvät, kun kohtaamme haasteita. Silloin tarvitaan sinnikkyyttä ja itsesäätelykykyä, että jaksaa ponnistella päämäärän saavuttamiseksi.